Vanhoista villahousuista pipo

 Kestovaippojen päälle tarkoitettuja villavaippahousuja on kertynyt vino pino. Kaikille ei ollut enää tarvetta, mutta pipolle oli. Tuunasin siis pitkälahkeisista hahtuvahousuista tyttöselle kyläilypipon. Lahkeet poikki ja virkkasin reunat, kiristin punteista pipoon mallia, käänsin ja koristelin reunan. Valmis, äiti tykkää ja tyttö tykkää.

 Takana on pätkä farbenmixin nauhaa.

Ruusuja ja kynttiläisiä

Muutamassa blogissa olen näitä nähnyt ja piti kokeilla, kun vallan puulla lämmitetään ja kynttilänpätkiä kertyy tasaiseen tahtiin. Sytykeruusuja siis, kananmunakennoista revin ja tein, lopuksi kastoin pariin kertaan steariiniin. Hyviä on, mä oon ainakin ollut käyttöön tyytyväinen ja onhan noi ihan kivan näköisiä lasipurkissa. Käpyjäkin laitoin pari kun joku niitä sisälle kantaa, oli myös hyvä.

Lähempää.

Lopuksi valoin vielä muutaman ulkokynttilän. Ylhäällä olevat valkoiset on valettu öljykynttilöihin jäävistä jämistä, mua aina ärsyttää kun joskus niihin jää tosi paljonkin, toivottavasti näin saan ne jämätkin poltettua pois. Lopuissa on sekalaisia kynttilänpätkiä tonnikalatölkeissä, kahdella sydämellä. Tuon yhden kokeilin tuollaiseen öljykynttilän muoviin. Pohdin pitkään, että mahtaako steariini palaa kuumemmalla kuin tuollainen öljykynttilä, jos näin on, toi ei välttämättä kestä sitä, mutta kokeilemalla sen huomaa. Ja näitähän poltetaan vaan kaukana talosta ja palamattomalla alustalla, eikä jätetä yksin (siltä varalta että innostuit itsekin kokeilemaan). Tää oli siis ihan ensimmäinen kynttiläkokeilu kun noita jämiä kertyy, jos niitä ei raaski pistää roskiin, niinkuin minä =). Jemmasin kaikki kauniin väriset vielä tuohon, pitää keksiä joku hyvä muotti mihin ne valaisin, onko sinulla ehdotuksia?

Joulupaketteihin eksyneet

Serkulle pari yöpaitaa ja housut. Kokoa 128. Ylempi kierrätyspaidasta, laitoin kuvan selkäpuolelle ja tekstin eteen. Tuli aika hauska.

Työkalutrikoo ja housujen kangas jättirätistä.

Kierrätysötökät lapsille

Äiti teki lapsille omat pehmoiset halieläimet pojan kummitädin vanhoista varvassukista. Kivat tuli ja molemmat tykkäävät omastaan. Poika sai valita itse omaansa silmät, nenän ja navan.

Vasemmanpuoleinen on pojan Hilpertti ja oikealla tytön Hertta.

Huivit oli kiva virkata. Ensin virkkasin noin kolmekymmentäsenttiä ketjusilmukoita ja sen jälkeen ekalla kerroksella jokaiseen lenkkiin kaksi ketjusilmukkaa ja kolmannella kerroksella kolme. (Mä oon vähän käsi noissa ohjeissa, toivottavasti ne "tavalliset" on ketjusilmukoita =))

Kierrätysvillahousut

Pengoin tilkkusaaviani ja käsiini osui tämä benettonin villapaidan loppu. Tein siitä vuosi sitten sen villavaippakuoren ja jäljelle jäi takakappale ja hihat. Ne muokkaantui tyttöselle villahousuiksi. Takakappale housuosaksi ja hihoista lahkeet. Hiukan oli naftisti tuota tavaraa ja tuli vähäsen tiukat, mutta sopii kuitenkin. Lahkeita olisi hiukan voinut kaventaa, mutta menköön näin. Kovassa käytössä ovat jo olleet kun lattiat taas viileni.

Villakuori

Vanha benettonin villapaita koki kohtalon hetkensä ja leikkautui villakuoreksi. Sisäpuoli luonnonvalkoista merinovillaneulosta. Vielä lanoliinittamatta ja näin olln kokeilematta, mutta nätti tuli. Selkäpuoli jäi vielä... Voisi tehdä toisenkin jos on hyvä. Kiinnitys tarralla.

"Omat löydöt"

Tässä yleissilmäys ostoksista. Ihana, ihana pihenehkö arkku. Juuri tuo ruskea, jota rakastan ja ihanat ruosteiset rautaosat, taotut. Arkku pääsi pikkuhuoneen lattialle ja sai sisuksiinsa askartelukamaa ja päälleen tyynypinon ja pari nallea. Kuvaan senkin. Me taidetaan kyllä olla ihan arkkufriikkejä, niitä löytyy tästä huushollista lukematon määrä erikokoisia ja erilaisia, ja silti aina ihastutaan ja hankitaan uusia. Vanhasta tyynyliinasta teen koristetyynyn keittiöön. Se olisi käynyt noinkin, mutta on toiselta puolelta kulunut rikki, tarvitsee siis korjailua ennen esillepanoa. Taustalla on peili, jossa on mustat rautakehykset. Peilin saa "ovien" taakse piiloon niin halutessaan. Visioin tämän singeripöydän kaveriksi johonkin, kuhan se löytää uuden paikkansa. Toi musta rauta sopii hienosti singeripöydän jalkojen kanssa yhteen, ainakin luulen niin. Jos ei sovi niin maalaan sen valkoiseksi, mutta en hätiköi vielä.


Kahvipannu, sokerikko ja kermakko. Tosi kauniit, materiaalia en osaa sanoa, tosi painavat ovat ulkonäköön nähden. Ovat luultavasti käyttämättömät, sisältä ovat ihan ehdat ja noi koristeet on vieläkin täynnä jotain valkoista töhnää/ jauhoa. Olisikohan voinut valumuoteista sinne tarttua, en tiedä, mutta kauniit on ja nyt pääsivät käyttöön ainakin.


Jalallinen tarjoiluastia, pieni. Hopeointi hurjasti kulunut, mutta kaunis patinoituneenakin. Reunassa teksti "Opistolaisilta 1952-53". Pieni lautanen, jossa tosi kaunis reuna. Tämä päätyi toistaiseksi kylpyhuoneeseen hajuvesipullojen aluseksi. Lasipurkki, jossa kyljessä "400". Mulla on keittiössä kaikki ruoka- aineet lasipurkeissa, tämä pääsee niiden jatkoksi vaikka kanneton onkin.


Arabiaa, sulka- astiastoon kaksi soikeaa tarjoilulautasta, matala ja syvä ja yksi matala ruokalautanen. Tosi hyvän kuntoiset. Me kerätään sorja nimistä sarjaa, mutta noi oli niin kauniit etten voinut ohittaa. Niitähän voi vaikka yhdistää keskenään, tai sitten ei, mutta ei voi mitään, ihastuin peruuttamattomasti myös tähän kuvioon.


Tuikkulampun kehikko, varjostin puuttuu, mutta toi on aika hauska noinkin. Aattelin joskus tehdä siihen uuden varjostimen, mutta odotan inspiraatiota ja poltan siinä niin kauan tuikkua ilman.


Arabian kastikekulho, sinivalkoinen kukkaköynnöskuvio. Nimeä en tälle kuviolle tiedä. Kannu tuli otettua, koska oli naurettavan halpa, saattaa olla että jää käyttöön tai sitten ei. Joihinkin juttuihin tykästyn ja ne jää käyttöön, jotkin matkaa jonkun ajan kuluttua uuteen kotiin. Aika näyttää kumpaan ryhmään tämä kuuluu.

Tykkään käydä kirpputoreilla ostoksilla, koska silloin ei koskaan voi tietää mitä tarvitsee tai mitä mukaan tarttuu. Kirppiksiltä tulee ostettua sellaistakin, jota ei kaupasta osaisi ostaa. Mutta kun käy paljon kirppiksillä, tavaraa tulee väistämättä ostettua paljon ja liikaa. Sitten jää kierteeseen jossa vuorotellen myy liikoja pois ja ostaa lisää. Mutta empä tiedä onko se välttämättä huono asia, tavara liikkuu, mutta raha joka vaihtaa omistajaa pysyy pienenä. Mä ainakin tykkään kovasti ja taidan odotella jo kesän huutokauppojakin malttamattomana, niissä on kanssa vaikka mitä ihanaa...

Kirppuja

Hurjan pitkästä aikaa kirjoittelen, ajatukset on vaellelleet jossain ihan muualla, enkä ole pystynyt tähän keskittymään. Olen saanut väliajalla toisenkin lukijan, kiitoksia.

Täällä on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista vaikken päivittänyt olekkaan. Piipahdettiin yksi sadesunnuntai kirppiskierroksella oikein koko perheen voimin. Olikin oikein löytöisä retki. Tässä esittelen Pörpiäisen saaliin, omiin löytöihin palaamme seuraavaksi.

Pörpiäiselle löytyi pöytä ja puuankka. Puulelut on kivoja, ainakin äiti tykkää, ne on jotenkin sympaattisemman näköisiä kuin muoviserkkunsa ja eiköhän noi aikaakin kestä hippasen paremmin. Pöytä oli myös kiva löytö, iskuja on saanut, varsinkin reunoihin, mutta aika pienellä panostuksella tuosta saa melkein uudenveroisen ja äiti tykkää kauheasti tuosta koristemaalauksesta. Tukevakin on, Pörpiäinen voi huoletta nousta seisomaan sitä vasten ja nojaillakin kunnolla. Pörpiäiselle on suunnitteilla oma pikku nurkka johon pöytäkin löytää tiensä kun se valmistuu.

Löytö?

Isäntä pelasti, luultavasti polttotuomiolta, tämän kaapin. Se on tulossa keittiöön singeripöydän tilalle, kunhan se ensin maalataan. Se olisi värinsä puolesta sopiva tuollaisenakin, mutta se on ollut autotallikaappina ja on täynnä pieniä erivärisiä maaliroiskeita. Ajattelin, että kun se kerran joudutaan jokatapauksessa käymään läpi, siinä samalla se maalataan yllätys, yllätys, valkoiseksi. Kohta, johon toi keittiössä on tulossa on ollut kamalan ongelmallinen, siinä on ollut sitä sun tätä ja koskaan en ole siihen ollut tyytyväinen viikkoa kauempaa. Toi menee singeripöydän ohi siksi, kun tuossa on neljä hyllyä, eli sinne saa astioita tms. säilytykseen. Voi olla, ettei tuokaan siihen jää, mutta katsotaan edes, eiköhän se paikkansa jostain löydä. Toi keittiön nurkka varmaankin selkenee, kun saamme hormin muurattua ja puuhellan paikoilleen. Silloin siinä on ne, mitä ei voi siirtää ja käytössä sitten huomaa mitä haluaa siinä käden ulottuvilla olevan.