Vähän vettä

 Oho, hiukka tuli vettä pellolle kun lumi suli.

 Tie oli jo menossa poikki, mutta muutaman soiton jälkeen tuli miehet rumpua sulattamaan. Ei ole ennen tarvinnut halmikuussa välikausihaalareihin vaihtaa, tuli sekin ihme koettua.

"Kitu" sanoi tyttö, vaikkei tuo kisu ole ollut kynsistä päätellen.

Talven taikaa

 Herkkua, olen pitkään ollut kahvi-ihmisiä, otan lähes aina kahvin. Nyt, kun kahvi on alkanut maistua pahalta monessa kuppilassa olenkin huomaamattani ottanut useammin kaakaon. Kotona ei ole kaakaota mennyt yhtään lisäaineiden takia. Nyt löysin kaupastamme aitoa luomukaakaota ilman ylimääräisyksiä ja oijoi kun onkin hyvää, ainakin kerman kanssa. Ja lämmittää näin pakkasilla.

 Rappun reunaan jäädytin kakkusen, kokeilin värjätä sen , mutta tulikin hassu. Lapset tykkää, pieninkin raahaa sitä koko ajan kun ollaan pihalla, muut kysyvät "otatko jääkakkua palan", ja tuovat lautasen.

 Lintusille tehtiin myös kakkuja, kookosrasvaa ja siemeniä, kauniilla nauhalla puuhun ja kaikki tykkää.

 Päättelin myös käyttöön kauan kopassa odottaneet sukat.

 Nyt ne on jo näin isoja, pikkuriiviöt, roikkuvat verhoissa, pyykeissä ja kintuissa. Leikkivät kaikella mikä lattialta löytyy, kantavat sisälle sisiliskoja ja hiiriä. kehräävän jaloissa iltaisin, ihania ovat vaikka kasvavatkin liian nopeasti isoiksi.

 Ihanat kärhöt, ihan oli pakko tuoda kotiinkin kun näitä kaupalle tuli, kestääköhän pihakärhö yhtä hyvin.

Pikkuinen sai lastenhuoneen remontin myötä uuden sängyn. Huutokaupoilla käytiin pitkästä aikaa ja kannatti.

Eräänlainen merkkipäivä

 Tänään tulee kymmenen vuotta siitä kun minut palkittiin Nuorten ammattitaidon MM- kisoissa. Parin vuoden hurja työ tuli päätökseen ja sain mitä menin hakemaan. Vaikka toki tarvitaan myös lahjoja, niin silti ammattitaito on aina hurjan harjoittelun tulos, sen eteen on tehty töitä. Itse sidoin käytännössä vuorokaudet läpeensä, ensin töissä ja töistä suoraan koululle treenaamaan, kotiin yömyöhään ja aamulla sama ralli alkoi alusta. Päivääkään en vaihtaisi ja olen onnistumisestani hyvin tyytyväinen vaikken enää kilpailuihin halajakaan. Palkintopallilla seistessäni olisin kuvitellut itseni kymmenen vuoden päästä ihan muualle kuin missä nyt olen, mutta parempi näin. Näin sen pitikin mennä. 

Kuvissa olevan kimpun tein kevällä ystävälleni.

Kesäpäivää

 Pitkän tauon jälkeen taas. Käsitöitä on tehty, kevät toi pihatyöt ja käväisimpä välillä oikein palkkatöissäkin. "Mummi" kaktus kukki tavoilleen uskollisena taas. Olen saanut sen mummiltani lapsena ja se on kulkenut aina mukanani. Se kukkii yhdestä neljään kukkaan kesässä. Nyt, kun mummi on poissa se on ihana muisto, jonka kukinta saa joka kerta silmät kosteiksi. Nyt siinä taitaa olla pieni pentukin, ekaa kertaa.

 Meille kuuluu myös vauvoja, tänäkin kesänä, karvaisena tosin.

 Basilika pääsi rehottamaan ikkunalla, saksin sen lapsen kanssa pestoksi, herkkua.

 Monitoimikoneeseen auringonkukansiemenien, valkosipulin ja öljyn kanssa, ajetaan hienoksi.

 Osa joutui pakkaseen kun se ei näin itse tehtynä säily pitkään.

Tämä ikuisuusufokin on valmistunut. Virkattu juhannusruusu maton ohjeella soveltaen Novitan huopasesta ja kevyesti konehuovutettu. On ihanan lämmin ja oi miten noi iloiraidat piristää.

Nämä kuvat voisivat olla aamuiselta kävelyltä...

Vaan eivät ole, koska Jamppaa ei enää ole. Juhannuksena joku ajoi sen yli ihan kodin vieressä. Vieläkin, yli puolen vuoden jälkeen välillä hätkähdän pihalla touhutessani, mihin se nyt meni... Tai kuullessani jonkun tulevan, ajattelen sen olevan Jamppa. Ja sitten muistan, ei se täällä enää ole. Miten joku eläin voi olla tuollainen persoona kun toinen ei ole??? Ikävä on, edelleen, onneksi nyt on löytynyt edes muutama kuva ja olen saanut korvattua niistä sen kuvan joka siitä haudatessa jäi...

Mummin kuolemasta on nyt viikko. Jännä, vaikka se oli odotettavissa, jopa toivottu, oli se silti kova shokki. Tiedän tämän olleen Mummille parempi näin, ei hän olisi halunnut viimeisiä vuosiaan elää, jos olisi saanut päättää. Odotan hautajaisia, mielessäni on hänelle sanat jotka haluan sanoa. Ikävä on häntäkin, Mummia kuuden vuoden takaa. Hän pääsi pois viimein, enää ei tarvitse surkutella, kun muisto puristaa rintaa, nyt voi vain surra ja olla iloinen, että sain elää hänen kanssaan niin tavattoman monta hyvää hetkeä. Kiitos Mummi kaikesta!!!

Tunnustus

Mä sain tunnustuksen =) Lämmin kiitos Marjuskalle!!!

Vastailen siis viidesti ja laitan sitten tunnustuksen eteenpäin viidelle.

1.Lempiruoka: Syksyn viileys toi taas mukanaan sopat, kokolihasoppa, jauhelihasoppa, nakkisoppa yms, nam.

2. Lempimakeiseni: Suklaa.

3. Lempiluettavani: Romaaneja luin paljonkin ennen lapsia, nyt, kun en pysty niitä kerralla lukemaan kallistutaan erilaisiin lehtiin ja "ideakirjoihin". Käsityöt, perinnerakentaminen ja puutarhanhoito lähellä sydäntä. Näistä myös kirjahyllyssä löytyy valittavaa.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Vaihtelee, teen aika lailla mitä vaan. Kotona tulee yleensä ommeltua, joskus myös punon pajusta yms luonnomateriaaleista. Autossa neulon ja virkkaan miehen ajaessa.

5. Lempielokuva: Ööh, mä oon niin huono kattomaan mitään... Moulin rouge sai joskus haukkomaan henkeä kun sitä leffassa käytiin kattomassa.

Ja eteenpäin viidelle:

Villapata kiehuu
Mari Ò Netti
Siltakulma
Piipadoo
Caorann

Olkaapas hyvät =)

Ei kovin kiva päivä tänään

Talvisena päivänä näin sinut ensi kerran, kun istuit pihallamme.
Odotit Vilperiä takaisin kanssasi leikkimään.
Sinulla oli ystäväkin mukana tullessasi.
Kotiin tullessamme pihaan jäi aina kyyhöttämään kaksi mustavalkoista pientä Vilperin tultua sisälle.
Tyttöystäviä, sanoin minä.
Kerran tulitte sisälle kuin varkain.
Paniikissa menitte kaapin taakse piiloon ja sähisitte minulle.
Minä jätin oven auki ja annoin teidän olla.
Sinä olitkin siirtynyt lattialle vauvani viereen nukkumaan.
Minä häädin sinut pihalle.
Sinä rakastuit lapseeni.
Ystäväsi oli kadonnut jo aikoja sitten kun tajusin sinun jääneen asumaan.
Pyytämättä, lupaa kysymättä.
Opin rakastamaan sinua,
niinkuin sinä rakastit lastani.
Halusit aina nukkua hänen vierressään.
Puskit häntä aina ensimmäisenä.
Opetit hänetkin tervehtimään puskien
Taisit kiintyä meihin muihinkin.
Hurisit heti kun jonkun meistä näit.
Totuin läsnäoloosi,
olit aina ja kaikkialla,
koko ajan siellä missä mekin.
Ensimmäisenä aamulla olit ovella moikkaamassa,
viimeisenä illalla toivotit hyvät yöt.
Et viihtynyt sisällä,
kävit vain,
pyytääksesi hetikohta takaisin ulos.
Siitä sait lempinimen, Jampparamppa.
Sinä asuit piharakennuksessa,
sinne sinä olit tehnyt itsellesi oman pesän oljista,
Sinä kaivoit talvella pesän lumeen.
Teit pesän niikuin äitisi oli tehnyt pesän sinulle ja sisaruksillesi.
Sinulle ei kelvannut antamani ruoka,
sinä metsästit senkin itse.
Ikinä en saavuttanut sitä luottamusta,
sinä et syönyt ellet itse ollut tappanut.
Minä vihasin tapaasi leikkiä ruualla.
Tapoin jonkun puolestasikin kun en kestänyt katsella.
Kun sait käärmeen toit sen innoissasi minulle,
aina uudestaan ja uudestaan näytille.
Olit siitä niin ylpeä, että tunkioltakin sen kaivoit minulle takaisin.
Lapsille sinä olit paras kaveri,
aina leikissä mukana,
kärsivällisenä,
vartijana vieressä.
Vauva, johon rakastuit pysyi rakkautenasi.
Häneltä sallit paljon enemmän kuin muilta.
Jos lapseni ylitti rajansa sinä nousit ylös ja poistuit paikalta,
ollaksesi ihan lähellä vahtimassa hänen touhujaan.
Vanhat kissat eivät enää suvainneet sinua.
Se ei sinua häirinnyt,
sinä olit meidät valinnut,
ja sinä pysyit,
vaikka toiset kissat eivät sinua tänne halunneetkaan.
Ne oppivat sietämään sinua.
Kun niillä ei ollut vaihtoehtoa.
Sinä muutit tänne jäädäksesi.
Sinä olit persoonallinen
Lämmin.
Uskollinen.
Rakas.
Suloinen.
Minun kissani.
Meidän kissamme.
Lasteni rakkain leikkikaveri.
Juhannuksen vietosta tullessamme et ollutkaan vastassa.
Tänään jouduin hakemaan sinun ruumiisi tien poskesta.
olit kohdannut voittajasi.
En ollut tunnistaa sinua ennen kuin tajusin katsoa vain korvia ja häntää.
Raskain mielin kannoin petoeläinten raateleman ruumiisi kotiin,
hautasin laatikossa puutarhaan,
hyvästelin kyynelsilmin.
Hautasi kaivettiin suuren puun juureen.
Se puu on yhtä vahva ja itsenäinen kuin itse olit.

Miten saan kerrottua lapsilleni että rakkain leikkikaveri on poissa...

Hyvää ystävänpäivää!!!

Ystävänpäivänä minä leivoin kakun rakkailleni, keitin kaffet ja katoin kauniisti. Kahvi oli hyvää, kakku taivaallista ja seura suurenmoinen. Toivottavasti sinullakin oli hyvä päivä.

Hyvää uuttavuotta!!!

Uudenvuoden koristeeksi ulko- oveemme päätyi itse punomani kranssikori kera valkoisten hyasinttien. Hyasintit pysyvät kuosissa niin kauan kuin pakkasta riittää, toivottavasti koko talven. Piti laittaa jo jouluksi, mutta ensimmäisen hyasinttierän kuivatin piloille ja nämä aukesivat vasta nyt.

Sisällä ne olivat kirppikseltä taannoin bongaamassani purkissa. Sama malli kun meillä jo aiemmin olleissa sydänpurkeissa. Kaunis koriste tuo ruskeakin.

Keittiön ikkunan ihanat kuurankukat, joille ei kyllä kuva tee oikeutta. Vanhan talon ihanuuksia.

Oikein ihanaa ja onnellista uuttavuotta kaikille!!!

Mä oon ollu saamaton

Mä oon tästäkin langasta aloittanut ja lopettanut, jo useamman kerran... Ensin siitä piti tulla poncho, mutta sitten löysin sellaisen kirppikseltä, purin pois, sitten aloittelin paitaa, tuntui kovin pitkältä projektilta, purin siis pois... Noh, nyt siitä olisi tulossa sellainen kaulurihuppusydeemi (onkohan semmoisella joku ihan oikea nimi?) joita nyt on näkynyt lehdissä. Toivottavasti jaksan tehdä sen valmiiksi, mä oon vähän huono tuossa neulomisessa, taidan neuloa vaan neulomisen ilosta koska niin harvoin noita saan valmiiksi.

Tässä se ihana, lämpöinen poncho, kolme euroa, ei paha =) ja lämmittää. Mulla on kylmä, kesällä oli saamaton olo kun oli kuuma, nyt on kylmä... Mä en oo varmaan koskaan ollu näin saamaton, mistäköhän juontaa... Ehkäpä siitä ettei kohta vuoteen ole tarvinnut nukkua koko yötä... Tai sitten lapset vaan imee mehut... Ja kaikki keskeneräiset projektit, joita kuitenkin koko ajan vaan tulee lisää...

Vai onko se tämä helkatin allergia joka jyllää nyt pahimmin ikinä. Mä en anna sen kyykyttää, vaikka se nyt kovin koittaakin... Huomaan jo niistäväni paperiin kun en ehdi tarpeeksi nopeasti pestä kestoversioita... Noh, vielä mä saan aikaiseksi ja paljon, tää on nyt joku kausi, ja menee ohi. Kiitos kärsivällisyydestänne!!!

Olen täällä kyllä

En ole kadonnut. Kiitos myös uusille lukijoille ja kaikille syvät pahoittelut pitkästä tauosta. Flunssa, rota, noro... Kaikki mahdolliset on sairastettu, toivottavasti loppu nyt. Paljoa ei ole tapahtunut, hiukan kuitenkin. Sain kasvihuoneen, vihdoin neljän vuoden odottelun jälkeen se on kasvatusvalmis. Viimeistelyjä puuttuu, mutta silti siellä voi jo idättää ja kasvattaa. Laitan kuvia kun hiukan vielä etenee. Keijunmekko on sieltä, tosin valmiina ostettu ja nyt pakoilee siellä kylmä tuulta. Tänään myös ompelukone ja saumuri lauloi, esittelyyn pääsevät valmistuttuaan kokonaan.

2VEE!!!

Äidin pieni murunappula täyttää tänään 2 vuotta. Viikonloppu sujui juhlien, häntä ja isiä joka täyttää tasavuosia ensi viikonloppuna. Kuvissa lauantain tajoiluja kun eilisistä ei tullut otettua kuvaa. Ylinnä salmiakkitäytekakku.

Vasemmalla mariannehyydykekakku, oikealla leivokset ja kerroslautasella keksejä, keskimmäiset on itse tehtyjä. Suolaiset puuttuvat, oli ihan kinkkusienipiirakkaa.

Pitkästä aikaa

Täällä on ollut pitkään tosi hiljaista. Niin blogissa kuin ompelu, sisustus ja muillakin rintamilla. Tyttönen kärsii kurjasta koliikista ja kaikki mahdolliset vapaahetket on käytety nukkumiseen tai ei minkään tekemiseen. Nyt alkaa pikkuhiljaa helppaamaan ja olen jo hiukan ommellutkin. Niitä laitan tänne kun opin uuden kameran kanssa toimimaan ja saan pienen hetken. Kankaita on hamstrattuna sen verran, että pitäisi surruttaa ja paljon. Muiden blogeja kyllä olen lukenut säännöllisesti imetyksen lomassa. Toivottavasti pian saan jatkettua myös säännöllisempää päivitystahtia. Ja ommeltua paljon...

Kuvissa jouluksi ompelemiani sydämiä. Nämä taisivat kaikki mennä lahjaksi, itsellekkin tein muutamia.

Muutama valmis lahjakin tuli kuvattua, sisällöt itsetehtyjä.