torstai, 9. helmikuuta 2012

Nämä kuvat voisivat olla aamuiselta kävelyltä...

Vaan eivät ole, koska Jamppaa ei enää ole. Juhannuksena joku ajoi sen yli ihan kodin vieressä. Vieläkin, yli puolen vuoden jälkeen välillä hätkähdän pihalla touhutessani, mihin se nyt meni... Tai kuullessani jonkun tulevan, ajattelen sen olevan Jamppa. Ja sitten muistan, ei se täällä enää ole. Miten joku eläin voi olla tuollainen persoona kun toinen ei ole??? Ikävä on, edelleen, onneksi nyt on löytynyt edes muutama kuva ja olen saanut korvattua niistä sen kuvan joka siitä haudatessa jäi...

Mummin kuolemasta on nyt viikko. Jännä, vaikka se oli odotettavissa, jopa toivottu, oli se silti kova shokki. Tiedän tämän olleen Mummille parempi näin, ei hän olisi halunnut viimeisiä vuosiaan elää, jos olisi saanut päättää. Odotan hautajaisia, mielessäni on hänelle sanat jotka haluan sanoa. Ikävä on häntäkin, Mummia kuuden vuoden takaa. Hän pääsi pois viimein, enää ei tarvitse surkutella, kun muisto puristaa rintaa, nyt voi vain surra ja olla iloinen, että sain elää hänen kanssaan niin tavattoman monta hyvää hetkeä. Kiitos Mummi kaikesta!!!

Ensimmäinen muruni

Jääkarhumurut

Meni hassusti päin, kun nämä tein tilkuista, viimeisenä. Tumput ulkorukkasten alle tai muuten vaan lämpimämmällä pidettäväksi, yksinkertaiset. Kaava oli ottobren viime kevättalven numerosta, pidensin kyllä ja taisin vähän kaventaakin.


Tätä varten murun ostin. Pojalla ei ollu kaapissa enää sopivia päälipaitoja/huppareita. Huppari tästä piti tulla, mutta ei riittänytkään metri enää siihen. Isompi poika jo. Olisi muutenkin kannattanut tilata joko 20 senttiä vähemmän tai enemmän, nyt kankaasta jäi jäljelle vain inhottava soiro. Pitää muistaa kun seuraavaksi pojalle tilailee.

Pipo jämästä, tosin tuli liian pieni =( Pikkusiskolle menisi, muttei poika halua sitä hänelle antaa. Taidan kokeilla jos jämien jämistä saisin vielä toisen pipon, isomman ja laitan tämän lahjakaappiin odottamaan sopivaa sankaria.

Monessa blogissa olen murua lukenut kehuttavan ja pitää kyllä yhtyä. On ihan koko hintansa väärtti. Ihanat kuosit, napakkaa, lämmintä, helppo ommella. Pesun jälkeen olisin voinut huolellisemmin kuositella, nyt oli hankala leikata kun oli vaan heittänyt oven päälle ja vähän muka kuositellut, mutta ensi kerralla muistan senkin.  Varmasti tilaan uudestaan. Onkohan noi kuosit liian lapsekkaita, jos äitikin tahtoisi tällaisen hupparin...

tiistai, 7. helmikuuta 2012

Loppu hippikukka

Huppumekon kanssa samaan aikaan leikkasin Ottobren mustikkahaalarin kaavalla koon 92. Piti se heti pian ommella kasaan, mutta odottamaan joutui. Nyt se on valmis, eikä hetkeäkään liian aikaisin, se on just eikä melkein sopiva, kasvunvaraa ei jäänyt. Samassa ompelunpuuskassa valmistuikin oikein kasa vaatetta. Ja tykkään uudesta koneestani sauma saumalta enemmän.  
Olisin halunnut tähän myllymuksuilta sellaisen rengasvetimen, mutta niitä olikin jäljellä enää oranssina, laitoin sitten tavallisen ja muistan hamstrata rengasvetoketjuja jos niitä jossain näen.


tiistai, 3. tammikuuta 2012

Joulumekko neitiselle

Aatonaattoyönä valmistui neidin joulumekko, ei siis yhtään liian aikaisin. Kangas on metsolalta joskus ostettu (hippikukkako tämä oli?) ja kauan kaapissa marinoitunut. Hiukan meni hilkulle, kun hupun jouduin tekemään neljästä palasta, mutta riitti ja mikä parasta, ei jäänyt roippeita. Siitä oli ennestään leikattuna yks haalari, mutta se on vielä ompelematta.

Menin paikallisille ompelukoneiden poistomyyntipäiville katsomaan peitetikkikonetta. Muttei siellä ollut ja ihan hiukan vilaisin uusia ompelukoneita vaikka olin ihan tyytyväinen vanhaani. Niin siinä sitten kävi, että tämä Janomen 920, jlhavuodenmalli koukutti mut ja jäin sitä miettimään. Menin kuitenkin onneksi ulos ja etsin netistä astaavia koneita myyvät ja soitin yhdelle kyyäkseni hintaa. Hinta oli puolet halvempi kuin sillä jolta sitä enin katsoin, ilman vaihtokonetta vielä ja lisävarusteina sain ylimääräisiä erikoispaininjalkoja paketin ja puolia + ilmaisen kuljetuksen ja naps, huomasin maksavani netissä uutta konetta. Tuossa pöydällä se nyt nököttää, vasta harjoitustilkkuun ompelin, mutta jo rakastuin.



sunnuntai, 4. joulukuuta 2011

tähtifleece

Kuvat tuli nyt hassusti päin, kun tein ensin peiton ja jämistä sitten tämän kaulurin. Päälipuolella punainen tähtifleece ja alla ruskea ruutubambu, kaulalla ihan resori.

Ja tässä peitto, joka johti kaulurin ompeluun. Toisella puolella punavalkoraidallinen college ja yksi aplikoitu fleecetähti.


Toinen puoli tähtifleeceä. Nämä taidan hinnoitella kirpulle, kun kotona ei ole käyttöä. Sain yhden kankaan pois kaapista, tämän teko kun alkoi operaatiosta kaikki vanhat fleecet käyttöön.

torstai, 1. joulukuuta 2011

Se on kotona

22.10.11 se tuotiin kotiin. Kesällä koitettiin miehen kanssa saada sitä käyntiin, että pääsis koeajolle, katsastukseen ja ajettais se kotiin. Kesä on laaja käsite, mutta niinkuin lapsilta ja remontilta saatiin vapaita käytiin autoa laittamassa, mies välillä yksinkin työpäivän jälkeen. Muutamia kertoja se lupas, mutta yleensä tehtiin muutama tunti töitä ja palkaks saatiin korkeintaan liekit koneesta. Joka kerran välissä oli paljon aikaa kun harmitti, kaikki koitettu mut ei. Puhelimessa puhuttiin pitkiä puheluja kysyen neuvoja viisaammilta.

Tähän mennessä siihen on nyt sitten vaihdettu öljyt+ öljynsuodatin, bensapumppu+bensasuodatin, sytytystulpat, virranjakajankansi ja pyörijä, katkojan kärjet + kondensaattori, sytytyspuola, akku ja ilmanputsarikotelo. Suuri osa tietenkin ihan vakiokamaa, osa vaan siksi että saataisiin käymään.

Lopulta tuli todettua että jos se talveksi halutaan kotipihaan on keksittävä joku kuljetin. Hinaamaan sitä ei voinut lähteä kun ei ole tietoa onko siinä jarrut minkämoisessa jamassa. Trailerikin oli huono vaihtoehto kun piha jossa se oli on aika pahan mäen takana ja tuollainen yhdistelmä olisi ollut vaikea saada sieltä pois, toi painaa kuitenkin pari tonnia, eikä meiän autossa oo nelivetoa, se ois jääny sutiin siihen mäkeen ja sit sitä ei ois saanu siitä mihinkään. Ystävällä on autonkuljetusauto ja kun soviteltiin kalentereja saatiin kaikille osapuolille sopimaan toi 22.10. Eniten jännitti varmaan meidän poikaa, seisoi koko päivän ikkunassa odottamassa vaikka pyhästi lupasin kertoa kun ovat tulossa.


Lopulta se sitten tuli, poika hyppi pihalla tasajalkaa autot nähdessään. Buick oli saatu kyytiin hajoittamatta mitään ja taidettiin saada alaskin niin. Puskurit laahas maata muutaman kymmenen senttiä, pakoputket myös, mutta ovat niin vahvaa tekoa että ei käynyt kuinkaan. Autot osaava ystävämme sai sen heti käymäänkin ropatttuaan paria paikkaa, ai että oli hienon kuuloista, tais isäntä sillä ajaakin metrin ees ja taas. Nyt se odottaa kevätaurinkoa ja kunnostusilmoja pihassa. Isäntä siellä silloin tällöin kaivelee, mutta taitaa vaan fiilistellä vasta. Ensi kesänä olisi tarkoitus buicki laittaa liikenteeseen 50 vuotisjuhlan kunniaksi. Tekniikka on onneksi ainoa mitä pitää laittaa, sisusta tarvitsee vain siivousta ja hinkkaamista.

Overdriveltäkin löytyi 2003 keskustelu jossa juuri tätä autoa kaivattiin ja pohdittiin onko elossa ja missä. Joku oli ilmeisesti silloin tietoinen auton olinpaikasta, mutta ei laittanut sitä julkisesti esille. Me käytiin nyt pistämässä kuva ja kertomassa kotiin tulosta. Heti oli muutamia muistelemassa yhteisiä hetkiä auton kanssa. Nää on just siitä niin upeita, että jokaislla omistajallaan taitavat olla osa "autoperhettä". Katsotaan minkä sijan tämä saa meillä, ensin pitää päästä ajelulle =).

keskiviikko, 30. marraskuuta 2011

Lahjuksia ja tuliaisia

Ikasurin salaisessa olleesta etanatrikoosta pipo ystävän viisivuotiaalle.

Heijastin takana saumassa.

Ja nelivuotiaalle pikkusiskolleen vastaava vaaleanpunaisesta apilasta.



Yksivuotiaan viidakkopaita koossa 92. Hihat mustat, kun viidakko ei enää riittänyt, voih, mä niin rakastan tätä kuosia. Noh, uusia tulee, ehkäpä joku niistä yltää samalle tasolle. Ja tätä on velourina vielä jäljellä toista metriä =)

Ystävä vauvalle syntymälahjaksi muistaakseni koossa 80, lime resori sopii tosi hyvin.

Pipo velourisena, tosin on sopiva varmaan vasta ensi talvena =).

Vauvan isoille veljille vielä ruskeat velouripipot ilman mitään ihmeelliyyksiä kun noi koululaiset osaa olla vaativia =). Käyttöön olivat päässeet, toisella lemppariksi asti.


Syksyn mittaan tehtyjä ja jo pois annettuja tuliaisia, yksi syntymälahja ja yksivuotiaalle.