Bloggaamattomia

Nämä kaksi peittoa olen saanut ommeltua valmiiksi asti viime postauksen jälkeen. Ylempi matkasi päiväpeitoksi pienen sänkyyn ja alemman annoin syntymälahjaksi.

Kasat myös kesävaatetta, alhaalla keskimmäiselle ja ylhäällä pienimmälle.

Tilkkujen tuhousta

Meillä alkoi syksyllä taloprojekti, jonka blogia olen päiviellyt, ja tämä on jäänyt aivan hunningolle. Käsitöitä olen tehnyt ja kuvannutkin, mutta kuvat ovat kamerassa, tietokoneessa tai puhelimessa. Nyt räppäsin kuvia ja päätin heti päivittää ne tänne. Olen kaivellut ja järkeistänyt varastoja tulevaa muuttoa ajatellen ja löysin jemmoistani kaksi kassillista trikoopaloja jotka on ompeluksistani jääneet, mutta niistä ei saa enää mitään isompaa. Nyt silppusin kaikki kaksi kassillista 15x15 cm paloiksi ja tein niistä tilkkupeittoja. Kahdeksan peittoa, erikokoisia, miten värejä oli. Taustat vielä uupuu, mutta olin niin innoissani näiden valmistumisesta etten malttanut odottaa. Mikä määrä kankaita onkaan mennyt käsieni läpi ja mikä määrä muistoja noissa kuoseissa onkaan... Samalla tuli ikäänkuin itsestään eräänlaiset väriharjoitukset ja värileikki.

Ylimmäinen peitto syntyi sinisen kukan ja sydämien ympärille, rakas punahilkkakangas tuo ripauksen värejä, mielestäni aika ihana.

Turkoosi, syntyi orvokkikankaasta, tähän hain selkeää rytmiä ja järjestystä.

Kaikki pinkit ja vaaleanpunaiset, yllätyin itsekin miten hyvin väri kulkee vaaleanpunaisesta tuonne oranssinvaaleaan.

Siniset ja autot taitaa olla tämän teema.

Harmaa musta ja muutama lempparikuosi johdatti tämän syntyä. Minua kiehtoi tuon vihreän tuominen peittoon soulbird kankaan kanssa, samaa kangasta eri värisinä tuo värin harmaaseen. Pyrin myös ryhmittelemään vihreän kohtuuvoimakkaasti.

Safarikankaaseen sopikin kivasti harmaaseen peittoon sopimaton päärynäkangas.

Tässä peitossa näkyy parhaiten poikani lempiaihe ja taannoinen lempiväri, oransseja koneita ja autoja peitto pullollaan,

Oma lempparini taitaa olla tämä, vai onko noissa kuoseissa eniten tunnetta... Ihana vihreä, ruskea oranssi, syksyinen metsä.

Kaikista peitoista puuttuu taustat, ja joitain aion hiukan kasvattaa vielä reunakaitaleilla. Osa päätynee myyntiin asti johonkin, osasta en taida raaskia luopua, katsotaan. Leikkasin vielä nipun 12,5x12,5 tilkkuja, pitänee ne vielä sommitella jotenkin, ja mahdollisesti kaivaa vielä kaapistakin muutama kangas silputtavaksi kun ovat siellä kovin kauan asuneet.

Juhannusruusu

 Isosisko vanhalle jo pieneksi kutistuneelle juhannusruusulle. Tekee kovasti mieleni kokeilla yhtä mattomallia, johon olisi ostettava uudet kuteet, piti siis äkkiä virkata vanhat pois. Tykkään kovasti, uuden kodin värimaailmaan sopiva ja sopivat kaikki samaan huoneeseen.

Tällainen silityskalvokokeilu. Kissankuva ottobresta.

Kisumekko

 Kisuneulos jäi kaappiin kun jotenkin ei vastannut odotuksia. Tyttökään ei ollut kovin innostunut kun silloin sitä näytin, mutta kaappista sen nyt kaivoi ja halusi kisumekon. Ottobren kaavaan lisäsin poolokauluksen ja  parille kisulle rusetin päähän. Viimevuotiset raitaiset villaleggarit on nyt olleet paljon käytössä viileinä aamuina.

 Ystävälle lahjaksi meni tämä betonisydän. Se on tehty betonikurssilla hetki sitten, koristelin kotona.

 Kukkaro keskimmäiselle, olivat kauppaan menossa eikä hänellä ollutkaan kukkaroa joten äiti pelasti.

Korvaavaa lyhyisiin hihoihin

 Molempien tyttöjen kaapit pursuivat liian pieniä paitoja ja tunikoita. Kesällä ei haittaa vaikka hihat olisivatkin liian lyhyet, mutta syksyn tullen se ei ole kovin hyvä juttu. Ensimmäisenä saksien alle päätyi helistinjoustis, keltaisilla hihoilla koko 116  ja helistinhihoilla 98. Ensikommentti lapsilta oli missä on piknni, mutta toivottavasti ne kuitenkin päälle kelpaavat.

 Kauan sitten leikattu apilafrotee Ines kasaantui pienelle, koko 104. Housut tästä kuosista taisin blogata jo aijat sitten mutta tämä odotti jotain helmatikkausta ompelupöydällä luvattoman kauan.

 Ihanainen hattarakekerit, ei riittänytkään hihoihin keskimmäiselle, onneksi varastoista löytyi sopiva kaveri. Kaverin avulla sain tytöille samistelut. Isompi koko 116 ja pienempi 98, molemmat kevään ottobresta.

 Peruspaita mekkojen alle, pinkkihän sopii kaikkeen ainakin tytön itsensä mielestä. Sydämet silityskalvoa, eka kokeilu. Kaavana funny sleeves, hihoissa on rypytykset ja näyttävät tällalailla hassuilta, mutta päällä tosi kiva.

 Silityskalvoilla kokeilin myös korjata reiät polvissa, Muutaman pesun ovat nyt kestäneet hyvin.

 Omasta vanhasta tunikasta hyötykäytin vielä tytölle liivariin etu- ja takakappaleen.

Ompelukärpänen

 Se oli se sateinen viimeviikon päivä. Talon oston jälkeen en ole edes katsonut ompelukoneita, mutta eskarin alettua olemme olleet enemmän vanhalla talolla ja kun taas satoi yksi aamu, pidettiin tyttöjen kanssa sisäpäivä. Yläkuvan T-paita kuopukselle oli kesällä jäänyt viimeistelemättä pöydälle, nyt on kaapissa odottamassa käyttöä.

 Pipolaatikot oli kesän jäljiltä kovin tyhjät ja kaappien kaivuu ei tuottanut tulosta. Jokainen lapsi sai siis valita itselleen sekä merinovillan, että puuvillaneuloksen kypäräänsä varten. Kaava ottobren nettisivuilta tulostettu, koko isoilla 52 ja pienellä 48. Vihreät pojalle, keskimmäinen halusi kukkaa ja vadelmaa ja pieni karhut ja pilkkuja. Yksi pilkku ylimääräinen kun leikkasin liian pienen ensin.

 Paloautoneuloksen loppu pääsi kaavakokeiluun ja kiilasi ykköseksi pojan mielestä. Kaava Ottobresta, se oli omaan silmääni liian kasikytlukulainen, mutta pojasta kiva. Onhan tuo helppo pukea ja lämmin, pitänee tehdä pari vaihturiakin pyykkipäivien varalle.

 Nämä oli ompelupöydällä viimeistelemättä, vieläkään ei olisi ollut kiire, keskimmäinen on niin kirppunen että isot oli edelleen. Noh nyt odottavat kasvua kaapissa. Sydännauha merkkinä miten päin kuuluu.

 Kaavakokeilu pienimmälle. Ruttuleggarit kevään ottobresta. Ihanat, näitä lisää. Kangas on joku jämäpala, varmaan jostain vaihareilta mulle eksynyt, siitä sai juuri  ja juuri nämä kun oikein asetteli, ompahan poia ajelehtimasta. Merkki pyllynpuolelle, palomies oli sopivan värisenä roskissa.

 Paapiilta sorruin ylläripakettiin viikkopari sitten. Päätin että ompelen heti pois niin ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Työkalukankaan pakanloppu, raidat alareunassa ei kuulu kuvioon, mutta nekin tarvittiin että sain tarpeeksi pitkän, aika kivalta näyttää. Liekki takapuolen merkiksi.

Kuopukselle

 Miina ja manu pyöri tilkkulaatikossa päämäärättömästi. Kuopus oppi tunnistamaan hahmot ja kaiveli tilkun aina tilkkujen joukosta. Siitä riitti hänelle pipo, päälaelle harmaa tupsu paapiilta ja tuli äidinkin lempparipipo.

Ilohousut pienelle. Ostin pätkän metsolan tarjousfroteeta, tein siitä tunikan (joka muuten on blokkaamatta) ja taas jäi tilkku kierimään. Yksinään ei housuja tullut, mutta toisen kankaan kanssa tulikin. Nimekseen ne sai ilohousut, kuopuskin niitä kysyy sillä nimellä.

Yöppärit ja paidat

 Yöppärit ja paidat myös pienelle. Hän on kasvanut niin paljon ettei enää halunnut haalarimallista yöpaitaa, pitkä mekko siis. Kaava Mocking birg ottobresta, kokona 92/98

 Kaksi suloa, puudelikankaan silput yhdistettynä palloihin, eteen pari nappia kuosiin sopivana. Alakuvan paidassa on resori keskellä niin sain pituuden riittämään. Kaavana samainen sulo kuin edellisessä postauksessa, koossa 92