Turun kädentaitojenmessuilta löysin ihanat hahtuvakiekot, lilavihreän ja oranssilimen. Lilavihreä on iltojen ja automatkojen kuluessa taipunut kolmiksi villavaippahousuiksi. Pienet on kokoa Nb, keskimmäiset S-M ja isot L-XL. Ensimmäisenä tein isot, kun ne valmistui ajattelin vähän pienentää seuraaviin ja tulikin Nbt, kolmannet tuli sitten ajatellun kokoiset. Hahtuvaa jäi vielä vähän, ajattelin kokeilla jos siitä saisi toiset Nbt ettei jää kierimään. Korkkasin jo oranssilimenkin, valmistuessaan päätyvät tänne. Malli oma, takaa reilusti korkeampi, kun meillä on kaikki hahtuvat aina ensimmäisenä olleet liian lyhyet nimenomaan takaa. Alhaalla kuva takaa. Nyörejä mietin vielä, nyt en niitä tehnyt.
Nämä minivaipat löysin tilkkulaatikosta valmiiksi leikattuna, tytölle olen ne joskus aloittanut, mutta kesken jäivät. Nyt, melkein kolme vuotta myöhemmin tein sitten valmiiksi asti, jos seuraava niitä jo käyttäisikin. Koko on Nb ja kaava muistaakseni swaddlen. Tytölle näitä silloin tein, reilun kuukauden meni tällaisena ja kun nepit ei enää ylettäneet kiinni käytettiin imuna taskuvaipassa parisen vielä parisen kuukautta. Samoin ajattelin nyt tehdä. Syötävän söpöjä ne on. Ja sopivat muuten täydellisesti noiden Nb villiksien sisään.
Läpissä kokeilin ekaa kertaa kauan ajatuksissa ollutta tapaa tuhota tilkkuja. Mulla on tapana säästää kaikki tilkut, joskus ehkä liiankin pienet. Nämä läpät söi tilkkulaatikosta kaikki liivinsuojia pienemmät palat, ompelin paloja bambufleeceen päälle kolmipistesiksakilla, reunoista kiinni ja ihan viereen toinen. Tästä, valmistuneesta kankaasta sitten leikkasin läppiin sisukset. Läpissä kangas siis nelinkertainen, yksi kerros enemmän kuin vanhoissa. Ja tilkkulaatikossa ei (vielä) ole yhtään imukangassilppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti