Mekko

 Tämä kangas on joskus tarttunut mukaan jättirätin laarista, kun se tuntui niin kivasti laskeutuvan. Trikoota se on, mutta taitaa olla niin keinokuituista, että on liukasta, viileää ja hyvin laskeutuvaa. Itselle sitä taisin silloin ajatella, ainakin kankaan koosta päätellen, muttei taida minun väri oikein olla. Yhden mekon olen siitä lahjaksi tehnyt, silloin oma tyttö itki vieressä pettymystään kun kuuli ettei se ollut hänelle. Nyt tein hänelle siitä lopusta mekon kesäksi, on varmasti ihanan vilpoinen kuumana päivänä. Hihoihin ja pääntielle otin mallia jostain Ottobren mekkokaavasta, taisi olla joku alkuvuoden numero ja helman leikkasin vapaalla kädellä, miten kankaasta parhaiten sai. Tiukille meni, että sain noi liehuvat helmat, kankaasta jäi vain pikkusuiroja.

 Nauha on farbenmixin. Mekko tarvitsi mielestäni jotain piristystä, tuo sopi kivasti väreihin ja samalla se pitää alavaran paikoillaan.

Tyttö halusi myös päättää mihin nauhaa laitetaan, onneksi valkkasi niskan, sinne tulee itsekin laitettua välillä.

Liehuvat helmat. Nyt tyttö ei sitten tykkääkään, vaan ilmoitti että sen voi antaa sille jolle se edellinenkin meni. Noh, laitan kaappiin, onneksi tuollaisen 2,5 veen mieli vaihtelee. Tuntuu olevan paras keino vaan laittaa kaappiin ja antaa tytön itsensä löytää ne sieltä, silloin ne on hienoja, ei jos äiti esittelee.