Omppupomppumekko

"Ihana. Äiti, saako tällä pomppia?"

 Ostin myllymuksujen omppujoustiksen joskus lahjaompeluihin, kun minulla oli poika, eikä se mielestäni pojalle sopinut. Tykkäsin kuitenkin kankaasta hurjasti ja jemmailin paloja kaapissa haaveillen joskus niistä jotain tekeväni. Kaksivuotialle (eikun hui, melkein kolme) neitiselle tein silloin odotusaikana siitä housut ja mekon, mutta ne menivät pian pieneksi. Niistä jäi vielä pienet hankalanmalliset palat jotka kierivät ja kierivät kangaslaatikoissa, kunnes osuivat tämän vihreän joustofroteen päälle ja saivat lampun syttymään. Omppupomppumekko. Palat riittivät hihoihin, taskuihin ja helmafrillaan juuri ja juuri, tilkkulaatikkoon ei päässyt palan palaa. Ja mikä parasta, äiti tykkää ihan hurjasti, samoin tyttö. Tuntee todellakin onnistuneensa. Talvella me aiomme pitää tätä pitkähihaisen trikoopaidan päällä ettei vaan jää käyttämättä. Kaavana tässä(kin) Ottobren Iines muokattuna pidemmäksi ja hihat leikkasin niin pitkänä kun sain.

 Ekat tällaiset taskut kun olen tehnyt. Tein ja purin, nyt olen tyytyväinen, vaikka hiukan kupruaa.

Samalle neidille pipo viileämpiin päiviin. Pinkki velour trikoovuorella. Piti tulla neliöpipo, mutta tuli iso, tein sitten tuollaiset korvat ja laiteoin kärpässieninauhaa syksyn kunniaksi.