Bloggaamattomia

Nämä kaksi peittoa olen saanut ommeltua valmiiksi asti viime postauksen jälkeen. Ylempi matkasi päiväpeitoksi pienen sänkyyn ja alemman annoin syntymälahjaksi.

Kasat myös kesävaatetta, alhaalla keskimmäiselle ja ylhäällä pienimmälle.

Tilkkujen tuhousta

Meillä alkoi syksyllä taloprojekti, jonka blogia olen päiviellyt, ja tämä on jäänyt aivan hunningolle. Käsitöitä olen tehnyt ja kuvannutkin, mutta kuvat ovat kamerassa, tietokoneessa tai puhelimessa. Nyt räppäsin kuvia ja päätin heti päivittää ne tänne. Olen kaivellut ja järkeistänyt varastoja tulevaa muuttoa ajatellen ja löysin jemmoistani kaksi kassillista trikoopaloja jotka on ompeluksistani jääneet, mutta niistä ei saa enää mitään isompaa. Nyt silppusin kaikki kaksi kassillista 15x15 cm paloiksi ja tein niistä tilkkupeittoja. Kahdeksan peittoa, erikokoisia, miten värejä oli. Taustat vielä uupuu, mutta olin niin innoissani näiden valmistumisesta etten malttanut odottaa. Mikä määrä kankaita onkaan mennyt käsieni läpi ja mikä määrä muistoja noissa kuoseissa onkaan... Samalla tuli ikäänkuin itsestään eräänlaiset väriharjoitukset ja värileikki.

Ylimmäinen peitto syntyi sinisen kukan ja sydämien ympärille, rakas punahilkkakangas tuo ripauksen värejä, mielestäni aika ihana.

Turkoosi, syntyi orvokkikankaasta, tähän hain selkeää rytmiä ja järjestystä.

Kaikki pinkit ja vaaleanpunaiset, yllätyin itsekin miten hyvin väri kulkee vaaleanpunaisesta tuonne oranssinvaaleaan.

Siniset ja autot taitaa olla tämän teema.

Harmaa musta ja muutama lempparikuosi johdatti tämän syntyä. Minua kiehtoi tuon vihreän tuominen peittoon soulbird kankaan kanssa, samaa kangasta eri värisinä tuo värin harmaaseen. Pyrin myös ryhmittelemään vihreän kohtuuvoimakkaasti.

Safarikankaaseen sopikin kivasti harmaaseen peittoon sopimaton päärynäkangas.

Tässä peitossa näkyy parhaiten poikani lempiaihe ja taannoinen lempiväri, oransseja koneita ja autoja peitto pullollaan,

Oma lempparini taitaa olla tämä, vai onko noissa kuoseissa eniten tunnetta... Ihana vihreä, ruskea oranssi, syksyinen metsä.

Kaikista peitoista puuttuu taustat, ja joitain aion hiukan kasvattaa vielä reunakaitaleilla. Osa päätynee myyntiin asti johonkin, osasta en taida raaskia luopua, katsotaan. Leikkasin vielä nipun 12,5x12,5 tilkkuja, pitänee ne vielä sommitella jotenkin, ja mahdollisesti kaivaa vielä kaapistakin muutama kangas silputtavaksi kun ovat siellä kovin kauan asuneet.

Juhannusruusu

 Isosisko vanhalle jo pieneksi kutistuneelle juhannusruusulle. Tekee kovasti mieleni kokeilla yhtä mattomallia, johon olisi ostettava uudet kuteet, piti siis äkkiä virkata vanhat pois. Tykkään kovasti, uuden kodin värimaailmaan sopiva ja sopivat kaikki samaan huoneeseen.

Tällainen silityskalvokokeilu. Kissankuva ottobresta.

Kisumekko

 Kisuneulos jäi kaappiin kun jotenkin ei vastannut odotuksia. Tyttökään ei ollut kovin innostunut kun silloin sitä näytin, mutta kaappista sen nyt kaivoi ja halusi kisumekon. Ottobren kaavaan lisäsin poolokauluksen ja  parille kisulle rusetin päähän. Viimevuotiset raitaiset villaleggarit on nyt olleet paljon käytössä viileinä aamuina.

 Ystävälle lahjaksi meni tämä betonisydän. Se on tehty betonikurssilla hetki sitten, koristelin kotona.

 Kukkaro keskimmäiselle, olivat kauppaan menossa eikä hänellä ollutkaan kukkaroa joten äiti pelasti.

Säilöjäminä

 Yhden aikaansaavan iltapäivän lopputulos. Raparperimehua piparmintulla vasemmalla ja ilman oikealla. Keskellä mäskeistä tehdyt hillot ja poikasen omenapiirakka. Poika teki eskarissa omenapiirakkaa ja sai ohjeen kotiin, kärpänen puraisi niin että ollaankin syöty jo monta.

 Vaniljakastike kyytipojaksi. Se on kyllä niin helppo tehdä, turha mitään ostaa kun toi on paljon parempaakin.

 Kurpitsasato saatiin pakkasilta turvaan, tomaatit ehti saada sen verran kylmää että eivät taida tänä vuonna säilyä entiseen malliin.

Kesäkurpitsat oli aika onneton esitys tänä vuonna, olisiko tullut yksi per pensas kun joinain vuosina saa selkäväääränä kantaa niitä sisälle,