Blogini nimi juontaa alkunsa viherkasviharrastuksestani. Jos kurkkaat sisään olohuoneemme ikkunasta, katsot elämäämme laskuvarjolyhtyjen takaa. Ikkunalaudalla kasvaa tällä hetkellä viisi erilaista laskuvarjolyhtyä sulassa sovussa muiden kasvien kanssa.
Laskuvarjolyhty on yksi lempikasveistani. Lempikasvieni lista on pitkä, ja vaihtelee, mutta laskuvarjolyhty on ollut siinä siitä saakka kun siihen koulussa aikoinaaan ensimmäisen kerran tutustuin. Laskuvarjolyhty on vaatimattoman näköinen ja helppohoitoinen, köynnöstävä viherkasvi. Siinä on kauniit, mielenkiintoiset, laskuvarjonmalliset kukat, joista se on nimensäkin saanut. Monissa hoito- ohjeissa sanotaan ettei se saa kuivua, mutta kyllä ne minulla on useita kertoja kuivuneet pahastikin. Minä luulen, että ongelma on siinä kun ihminen huomaa, että kasvi on kuiva, sille tulee annettua kerralla aivan liikaa vettä ja silloin sen juuret menee pilalle. Itse annan liian kuivaksi päässeelle ensin vähän vettä ja muutaman päivän päästä taas vähän, silloin se oppii uudestaan juomaan ja selviytyy paremmin. Se kasvaa nopeasti, paras sitä on kasvattaa kehikossa, johon se voi kiertyä. Se saattaa ottaa kiinni myös verhoista, ikkunankahvasta ynnä muusta sellaisesta johon se yletyy ja saa itsensä kierrettyä. Itsellä se oli joskus jostain syystä kasvanut vaatekaappiini, saranapuolelta oli lonkero mennyt sisään ja kasvanut ilosesti pari metriä valkoista, lehtivihreätöntä vartta pitkin pimeän vaatekaapin hyllyä. Valoisalla ikkunalla kukkia voi ihailla lähes ympäri vuoden. Itselläni on viisi eri lajiketta kyseisestä kukasta ja lisää haalin aina jos uudenlaisen bongaan.
Tässä laskuvarjolyhtyni poseeraavat olohuoneen lipaston, joka muuten on yksi roskislöydöistäni, edessä. Olen ihan rakastunut noihin homeisiin saviruukkuihin, mitä homeisempi, sen ihanampi. Kirppiksiltä noita bongailen. Lajikkeet mulla on ollu ylhäällä, mutten niitä tähän hätään löydä, eikä niitä tunnistakaan ilman kukkaa ellei muista mikä on mikä. Toi kaikkein pienin tuossa edessä on Cerobegia denticulata, se on näistä harvinaisin ja vaikein. Se on ollut mulla jo muutaman vuoden, mutten ole onnistunut kasvattamaan sitä ton isommaksi, muttei toisaalta ole kuollutkaan. Keväällä vaihdan sen isompaan ruukkuun, katson jos se saisi sen kasvamaan.
Tässä on vähän hassut kuvat kun albumista kuvasin, näitä ei oo diginä. Molemmat on mun floristinopintojen harjoitustöitä vuodelta 2003. Halusin ne tähän, koska olen niissä käyttänyt laskuvarjolyhtyä. Ylemmässä morsiuskimpussa se saa kiemurrella ja roikkua vapaasti. Alemmassa muhvissa olen kietonut sitä ympäri. Siinä näkyy myös kaksi kukkaa rakkaudella asetettuna niin, että varmasti näkyvät. Eli toinen näkyy päältä tuossa ylhäällä, keskellä ja toinen on oikeassa reunassa suunnilleen keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti