tiistai 2. helmikuuta 2010

Kuvailin vähän keittiön uutta ilmettä, olkaa hyvä.

Joululahjaksi saamani ihana kalenteri, pikkujoulukuusi, jota en ole raaskinut heittäää pois hyvinvoivana, ja tuikkutölkki. Ovessa kirpputorilta löytämäni indiskan seinälaatikot paperit sisällään...

Vanhalle tarjotimelle pääsi kynttilöitä kivituikuissaan ja maljakot saivat kukikseen jaloleinikkejä ja mantelipuun oksia.

Kokonaisuus. Piirongin alla lehtikori ja lasipurkki keskeneräiselle neulomukselle.

Oven vieressä oleva setti.

Tämä oliivipuu oli eteisessä odottamassa suihkua kun se sai muutamana päivänä kunnon pakkastujauksen ja tiputti lehtensä. Ajattelin, että entinen oliivi tuli, mutta koska en muoto oli kaunis, säästin ja laitoin sen tähän. Isäntä antoi sille vettä ja se heräsi henkiin. Hyvä niin.

Tämä purtilo on esitelty täällä viime vuonnakin, se kuuluu vakiotalvivarusteisiin ja tykkään siitä joka vuosi enemmän ja enemmän. Pentikin lasipallot joiden sisällä risteilee "lasisäteitä", pienet jouluvalot ja ikean lasipurkki.

Tässä vielä koko keittiön nurkka eteisen ja pikkuhuoneen ovien välissä, josta aiemmat palat olivat. Tässä oli ennen olohuoneeseen muuttanut talonpoikaissohva, mutta se tuntui vievän liikaa tilaa. Kun vielä päätimme pelastaa kustavilaissohvamme lapsien jäljiltä oli olohuone sohvaa vajaa. Klaffilipasto huutonettilöytö, arkku Piikkiön kirpputorilta ja tuoli kuluu kalustoon joka löytyi paikalliselta kirpputorilta.

Ylähyllyn yksityiskohta joka jäi lampun taakse edellisesä kuvassa.

Kokonaisuus pikkuhuoneen oven vierestä. Kohtalaisen tuore löytö huutonetistä, ilmeisesti vanha laskiämpärikaappi. Ennen joulua pääsi paikoilleen. Päällä säläkerrostarjotin ja karhulan vanhat lasipurkit kukkia ja pullonkorkkeja syöneenä. Yläpuolella olevalla hyllyllä tädiltä saatu suojelusenkeli ja pari kovia kokenutta mukia. Pienempi muki löytyi vuohilasta maahan uponneena.

Kerrostarjottimeen laitoin keräilemiämme pikkusälää johon minulla on viha- rakkaus suhde. En tykkää jos on liikaa kaikkea pientä, tulee levottoman näköistä, mutta kun ne on niin ihania kuitenkin. Tuossa niitä voi ihailla, mutta tarjotin sitoo ne toisiinsa.

Ihanat helmihyasintit kevään lähettinä. Vierellään viimeinen amaryliksen sipuli, joka pukkaa vielä kolmannen kukkavarren.

Isäntä bongasi huutonetistä vanhan vihkikutsun. Rukkijoki on ihan tuossa vieressä, pääsi siis melkein lähtösijoilleen 107 vuoden jälkeen. Hieno, pääsee johonkin esille.

Ei kommentteja: