Hoya carnosa `variegata`, minulla pitkään asunut kukkanen. Alun sain ensimmäisestä harjoitusprojektista ennen suomen karsintoja joskus 2000-luvun alkupuoliskolla. Oksa oli kokonaan tuollainen punakirjava kuin kuvassa näkyy yksi oksa, jostain syystä yleensä kasvaa tuota keltakirjavaa, siksi olen ihan vähän epävarma tuosta lajikkeestakin.
Pikkuinen nuppunen.
Mutta katsokaas tätä, samaan aikaan neljä isoa kukkaa (yksi siis tuo ylemmässä kuvassa oleva nuppu). Paras saavutus mulle ikinä. Ihana, ei tuoksu ja tuo yksi kukka on hiukan erisävyinen kuin muut. Mutta niin kaunis.
Alhaalta.
Suurin osa koko kasvia. Pitkiä lonkeroita väsäilee joka suuntaan, joka vuosi olen saksinutkin ja myynyt pistokkaita, silti on vielä isoisoiso.
Harmi, että kukat näkyvät helpoiten väärinpäin. Pitää mennä lattialle maate, että voi ihailla, kaunis on.
2 kommenttia:
Ompa kaunis väri. Minulla on se tavallinen, mummon peruja. Tarviiskohan tuo enemmän valoa ollakseen punaisempi?
Tuota valoa mäkin oon pohtinut. Kasvaa itäikkunalla ja saa suoraa aurinkoa aamupäivän ajan. Ois tietty toi eteläikkunakin mut sit mä en varmasti muistais kastella tarpeeks, kun nytkin joskus pääsee ihan rutirutikuivaks vaikka joudun alla olevai soilikkeja kastamaan jatkuvasti.Ehkä siis tyydyn tähn keltaiseen versioon =)
Mulla on myös se ihan tavallinen, mutta se ei oo koskaan kukkinut, vielä =).
Lähetä kommentti