keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Vanhapoika



Pahoittelen huonoja kuvia, olinkin ottanut vain pari ja molemmat epätarkkoja. Vanhanpojan ensimmäinen kukka tälle vuodelle. Se on upea, aina yhtä upea, eikä siihen kyllästy. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan minulla on ollut kunnia ihailla näitä lähes vuosittain ja silti se on joka kerta yhtä ihmeellistä. Lapsena istuin monet illat katsomassa kun kukka aukeaa, terälehti kerrallaan se värähtää auki illan aikana ja elää vuorokauden. Isoäidillani oli näitä monta ja isoja, niissä saattoi olla kolme neljä kukkaa kerrallaan. Tai sitten useammassa oli yksi. Niitä oli valkoisilla ja vaaleanpunaisilla kukilla, valkoiset tuoksuivat vahvasti, tämä vaaleanpunainen ei. Tämä on isoäitini kaktuksen poikanen, kohta jo parikymmenvuotias.