torstai 3. maaliskuuta 2011

Multarumba korkattu

Kevät tuo kaipuun multaan.
Minulle ja kasveille.
Ensimmäiset kaksi pussia tuhottu. Käsittelyyn pääsivät soilikit, kehtolehti ja marmorisoihtuköynnös. Tavallisia soilikkeja oli 5 kappaletta, niistä tuli yhteensä 14 kasvia, lastenhuoneessa asuvat lilat eivät päässeet kuvaan. Näissä väreina muistaakseni pinkkiä ja valkoista, aika näyttää kuka on minkäkin värinen. Kehtolehdestä nappasin kolme poikasta juurtumaan, yläkuvassa oikealla alhaalla.

Amppelisoilikki oli kasvanut hurjaksi, rumaksi roikaleeksi joka tiputti lehtiäänkin raivostuttavan paljon. Sakset käteen ja tuloksena oli 8 sellaista, neljä isoa ja loput keskikokoisia. Yksi alhaalla oikealla.

Tämän marmorisoihtuköynnöksen kohtalona oli joutua "sisustuskasviksi"
hyllyn päälle syksyllä. Eihän se saanut tarpeeksi valoa ja vesikin unohtui useammin kuin kerran. Niin sitkeähenkinen kuitenkin, että tähän asti porskutti, nyt koki lopullisen kohtalonsa alasleikkauksen muodossa ja monistui yhteensä kolmeksi isoksi kasviksi.

Tässä toinen isoista marmorisoihtuköynnöksen aluista ja yksi amppelisoilikeista.

Mä en osaa juurruttaa oikein mitään vesilasissa, maljakot tulee likaisiksi ja ne vedet haisee ja näyttää ikävälle. Mä juurrutan kaiken suoraan multaan. Kasvi poikki, lajista riippuen pikku kuivatus, päivästä viikkoon varjoisassa paikassa. Mitä "pehmeämpi" kasvi on sen nopeampi istutus, lehtikaktukset eivät ota nokkaansa yleensä vielä viikossakaan, mutta kehtolehti pitää laittaa heti, soilikki viimeistään parissa päivässä. Mulla ne odottaa tiskipöydällä. Purkki täyteen multaa, sormella reikä ja kasvin alapää sinne, pieni tiivistys ja mullan pitäminen kosteana, muttei märkänä kunnes osoittaa kasvun merkkejä. Saviruukku tarvitsee tarkemman kastelijan kun se haihduttaa myös reunoistaan, niihin laitan usein muovipussin hupuksi, ei siis kokonaan pussiin. Näitä toimia kun suoritat riittävän monta kertaa, pääset samanlaiseen viherkasviviidakkoon kun mulla, mietit mihin tämänkin lykkäis ja apua jos nää kaikki lähtee kasvaa. Ihmeesti ne häviää syksyyn mennessä, näistä on kätevä napata tuliaiskukka kylään mennessä, lahjoittaa ihastelevalle vieraalle joku ja kyl mä niitä huutikseenkin pistän. Saa hiukan kuluja peittoon ja viherkasviharrastuksen iloa jaettua eteenpäin.
Vuoroaan odottaa pelargoniat, lahtikaktukset, mehilyhdyt ja monet muut ystävät.
Kun kasvi voi asunossa hyvin, voi ihminenkin =)


3 kommenttia:

satu kirjoitti...

Hei, pitkästä aikaa!
Mitä kuuluu teitille ja kisuleille?
Meidän 3 kattimaakaria voivat hyvin, ja on ihanaa, kun ei tarvii pelätä, että jäisivät auton alle, niin monta kun menetettiin vanhas paikas liian lähellä olevan autotien takia.
Ootko yhtään myymäs pistokkaita, kun on tuo multarumbakin taas alkanut täälläkin,huh!
Voisin vaikka ostaa sulta jotain ja maksaa myös postimaksunkin, kun en kerran saa aikaiseksi näköjään lähteä kotoa minnekkään.
Laitahan viestiä tulemaan, ja kerro, mitä pistokkaita voisit mulle myydä.
Isot halit ja suukkoja kisuille<3
T. Satu Rämö
Ypäjä

Anniini kirjoitti...

Hei, kiva kuulla sinusta. Kisut voi paksusti =) Vaeltelevat ja käyvät välillä kotona kehräämässä ja syömässä. Meillä myöskin kolme kissaa nykyisin, kun Vilperi (mustavalkoinen) silloin viime keväänä toi kaksi kaveriaan kotiin, joista toinen ei sitten enää lähtenytkään vaikka hiukan koitin häätääkkin. Se tosiaan oli lähellä se autotie, itse välillä jännitän kun noi tossa pörrää, mutta meillä aukeeta pitkän niin eivät pääse yllättäin tielle, toki joku voi tahalleenkin ajaa päälle, mutta toivottavasti ei. Ja meille kuuluu hyvää =)Lapset kasvaa ja aika juoksee, remppa ei etene =) Kasvit lisääntyy ja kasvaa, eli ilomielin niitä jaan poispäinkin. Kattelen joku päivä rauhassa ja ilmoittelen, onnistuuko fb:n kautta?

satu kirjoitti...

Onnistuu loistavasti.
Kirjoitellaan=)