Vaan eivät ole, koska Jamppaa ei enää ole. Juhannuksena joku ajoi sen yli ihan kodin vieressä. Vieläkin, yli puolen vuoden jälkeen välillä hätkähdän pihalla touhutessani, mihin se nyt meni... Tai kuullessani jonkun tulevan, ajattelen sen olevan Jamppa. Ja sitten muistan, ei se täällä enää ole. Miten joku eläin voi olla tuollainen persoona kun toinen ei ole??? Ikävä on, edelleen, onneksi nyt on löytynyt edes muutama kuva ja olen saanut korvattua niistä sen kuvan joka siitä haudatessa jäi...
Mummin kuolemasta on nyt viikko. Jännä, vaikka se oli odotettavissa, jopa toivottu, oli se silti kova shokki. Tiedän tämän olleen Mummille parempi näin, ei hän olisi halunnut viimeisiä vuosiaan elää, jos olisi saanut päättää. Odotan hautajaisia, mielessäni on hänelle sanat jotka haluan sanoa. Ikävä on häntäkin, Mummia kuuden vuoden takaa. Hän pääsi pois viimein, enää ei tarvitse surkutella, kun muisto puristaa rintaa, nyt voi vain surra ja olla iloinen, että sain elää hänen kanssaan niin tavattoman monta hyvää hetkeä. Kiitos Mummi kaikesta!!!
