Ei kovin kiva päivä tänään

Talvisena päivänä näin sinut ensi kerran, kun istuit pihallamme.
Odotit Vilperiä takaisin kanssasi leikkimään.
Sinulla oli ystäväkin mukana tullessasi.
Kotiin tullessamme pihaan jäi aina kyyhöttämään kaksi mustavalkoista pientä Vilperin tultua sisälle.
Tyttöystäviä, sanoin minä.
Kerran tulitte sisälle kuin varkain.
Paniikissa menitte kaapin taakse piiloon ja sähisitte minulle.
Minä jätin oven auki ja annoin teidän olla.
Sinä olitkin siirtynyt lattialle vauvani viereen nukkumaan.
Minä häädin sinut pihalle.
Sinä rakastuit lapseeni.
Ystäväsi oli kadonnut jo aikoja sitten kun tajusin sinun jääneen asumaan.
Pyytämättä, lupaa kysymättä.
Opin rakastamaan sinua,
niinkuin sinä rakastit lastani.
Halusit aina nukkua hänen vierressään.
Puskit häntä aina ensimmäisenä.
Opetit hänetkin tervehtimään puskien
Taisit kiintyä meihin muihinkin.
Hurisit heti kun jonkun meistä näit.
Totuin läsnäoloosi,
olit aina ja kaikkialla,
koko ajan siellä missä mekin.
Ensimmäisenä aamulla olit ovella moikkaamassa,
viimeisenä illalla toivotit hyvät yöt.
Et viihtynyt sisällä,
kävit vain,
pyytääksesi hetikohta takaisin ulos.
Siitä sait lempinimen, Jampparamppa.
Sinä asuit piharakennuksessa,
sinne sinä olit tehnyt itsellesi oman pesän oljista,
Sinä kaivoit talvella pesän lumeen.
Teit pesän niikuin äitisi oli tehnyt pesän sinulle ja sisaruksillesi.
Sinulle ei kelvannut antamani ruoka,
sinä metsästit senkin itse.
Ikinä en saavuttanut sitä luottamusta,
sinä et syönyt ellet itse ollut tappanut.
Minä vihasin tapaasi leikkiä ruualla.
Tapoin jonkun puolestasikin kun en kestänyt katsella.
Kun sait käärmeen toit sen innoissasi minulle,
aina uudestaan ja uudestaan näytille.
Olit siitä niin ylpeä, että tunkioltakin sen kaivoit minulle takaisin.
Lapsille sinä olit paras kaveri,
aina leikissä mukana,
kärsivällisenä,
vartijana vieressä.
Vauva, johon rakastuit pysyi rakkautenasi.
Häneltä sallit paljon enemmän kuin muilta.
Jos lapseni ylitti rajansa sinä nousit ylös ja poistuit paikalta,
ollaksesi ihan lähellä vahtimassa hänen touhujaan.
Vanhat kissat eivät enää suvainneet sinua.
Se ei sinua häirinnyt,
sinä olit meidät valinnut,
ja sinä pysyit,
vaikka toiset kissat eivät sinua tänne halunneetkaan.
Ne oppivat sietämään sinua.
Kun niillä ei ollut vaihtoehtoa.
Sinä muutit tänne jäädäksesi.
Sinä olit persoonallinen
Lämmin.
Uskollinen.
Rakas.
Suloinen.
Minun kissani.
Meidän kissamme.
Lasteni rakkain leikkikaveri.
Juhannuksen vietosta tullessamme et ollutkaan vastassa.
Tänään jouduin hakemaan sinun ruumiisi tien poskesta.
olit kohdannut voittajasi.
En ollut tunnistaa sinua ennen kuin tajusin katsoa vain korvia ja häntää.
Raskain mielin kannoin petoeläinten raateleman ruumiisi kotiin,
hautasin laatikossa puutarhaan,
hyvästelin kyynelsilmin.
Hautasi kaivettiin suuren puun juureen.
Se puu on yhtä vahva ja itsenäinen kuin itse olit.

Miten saan kerrottua lapsilleni että rakkain leikkikaveri on poissa...

Kukkii taas

On näköjään sellainen aika vuodesta, että kukkii hurjasti sekä ikkunalaudalla, että ulkona. Näitä ikkunalaudalla kukkivia tulee enemmän ihmeteltyä täällä. On myös aikaa blogata kun jännetuppitulehdus kädessä estää käsityöt.

Tästä se taas lähti, pari karvapalloa ja kohta ne oli varren päässä.

Ihana on!!!

Toinen jäi hiukan jälkeen. Ensimmäinen kun kuihtui, toinen aukesi.

Ihana tuon ison nupun spiraalikuvio.

Viime vuonna tämä ilahdutti kolmella kukalla, nyt oli nuppuja parikymmentä, nämä jaksoivat aueta. Ihana, ihana, ihana.

Pipo, jonka piti olla hiha

Aloitin tekemään hihatinta kunnes huomasin ettei lanka riitä ja värin tekeminen oli lopetettu. Tuli sitten pipo tytölle. Aika hauska tuollaiseksi vahinkotekeleeksi.

Koristeeksi virkkasin kukkasen.

Päässä.

Hametuunaus itselle

Ihastuin kirpputorilla tähän kankaaseen. Kotona hamekin vaikutti sopivalta, mutta ei minun tyyliseltäni.

Helma poikki ja pikkasen uudelleen ompelua ja kumilankaa.

Pussihame

Päällä.

Buick

Autoperheeseemme liittyi uusi jäsen. Kesäauto =). Kyllähän meillä oli kesäauto jo ennestään, se ei vaan ole kolmeen kesään liikkunut(talvella kyllä sinne naapuriin, taisin täällä asiasta mainita...). "Se on neliovinen ja siksi niin paljon kätevämpi kun lasten kanssa liikutaan, edullinenkin se on ja vanhempi kuin edellinen", taitavat sanat olla suoraan isännän suusta, ja niin se sai luvan sen ostaa.

Buick Electra 225 4d HT Vm -62

Auto on "avioeroauto", jäi talon pihalle vaikeiden asioiden myötä. Oli painunut kohtuusyvälle maahan siinä odotellessaan, sammaltakin kasvaa siellä ja täällä, samoin hometta. Mutta eiköhän tosta vielä kelpo kuoriudu kun sitä vähän puunaa ja ymmärtää ettei melkein 50 vuotias ole sama kuin uusi. Reilu kuukausi sitten saimme sen ostettua omaksemme.

Lasten myötä jotenkin minun innostukseni jenkkiatoihin ja niihin liityvään oheistoimintaan on ollut katkolla, mutta taitaapi se taas heräillä. Osin voi tietenkin johtua ihan siitäkin tosiasiasta, että ajettuani viimeiset vuodet pelkkää vanhaa jenkkiä, se on arkipäiväistynyt. Joskus kun jenkki oli vaan kesäautona muistan kuumeen, joka alkoi tammi- helmikuussa auringon pilkahdettua ensimmäisiä kertoja. Alettiin käymään tallilla puunaamassa ja hinkkamassa kulkupeliä kesäkuntoon ja aprillipäivän ja vapun välisenä aikana se katsastettiin ja otettiin liikenteeseen ja sillä ajettiin kesä, toinen auto seisoi sen aikaa, syksyllä se taas ajettiin talliin talviteloille ja talvella vaan haaveiltiin =).

Nyt voi taas alkaa kuumeilla =)

Ja onhan noi rompetorit aika kivoja löytöpaikkoja muullekkin kuin auton osille...

En tiedä kiinnostaako teitä tällainen autohöpötys, mutta alkuun ainakin laitin buickille tänne oman tunnisteen niin saamme itse kirjattua ylös tuon huoltotoimia ja historiaa meistä eteenpäin. Tarkoitus on kaivella historiaa myös taaksepäin ja kirjoitella sitä ylös, mutta ensin halutaan se kotiin. Hihkaiskaahan muuten jos kiinnostaa, onhan noita tossa muitakin.