Pupurätti

Huomenna ollaan menossa ystävän luo ja tavataan samalla reissulla toinen, vauvautunut ystävä. Vauvelille tein unirätin. Meillä on molemmat saaneet vauvana unirätit ja molemmille se on tullut erityisen rakkaaksi, siksi tykkään antaa niitä myös lahjaksi. Nyt tein sen itse, toivottavasti äiti tykkää ja siitä saa tulla vauvalle rakas

Vihreälle velourille syntyi pupu, hame aplikoitu eri kankaasta ja kasvot "piirretty ompelukoneella", onko toikin aplikointia??? Rusetin kiinnitin kunnon solmuilla toiselle puolelle ettei irtoa. Tykkään, toivottavasti saajakin.

Kulmiin vielä muutama nauhalenkki.

Kukkuu!!! Tausta pinkkiä velouria.

Lötkölisko

Unikuun terapiahuoneessa ihastuin hänen ompelemaansa liskokaulahuiviin. Tein oman versioni lahjaksi serkulle. Päältä joustofroteeta ja alta velouria, yksityiskohdat velourisia.

Jalkoihin tikkailin tuollaisia "näppylöitä", aiks liskoilla oo sellaisia???

Oma poika sai kokeilla ja ihastui enemmän kuin lahjan saaja, pitänee väkertää hänelle oma.

Alapuolelta vielä.

Ruusuja ja kynttiläisiä

Muutamassa blogissa olen näitä nähnyt ja piti kokeilla, kun vallan puulla lämmitetään ja kynttilänpätkiä kertyy tasaiseen tahtiin. Sytykeruusuja siis, kananmunakennoista revin ja tein, lopuksi kastoin pariin kertaan steariiniin. Hyviä on, mä oon ainakin ollut käyttöön tyytyväinen ja onhan noi ihan kivan näköisiä lasipurkissa. Käpyjäkin laitoin pari kun joku niitä sisälle kantaa, oli myös hyvä.

Lähempää.

Lopuksi valoin vielä muutaman ulkokynttilän. Ylhäällä olevat valkoiset on valettu öljykynttilöihin jäävistä jämistä, mua aina ärsyttää kun joskus niihin jää tosi paljonkin, toivottavasti näin saan ne jämätkin poltettua pois. Lopuissa on sekalaisia kynttilänpätkiä tonnikalatölkeissä, kahdella sydämellä. Tuon yhden kokeilin tuollaiseen öljykynttilän muoviin. Pohdin pitkään, että mahtaako steariini palaa kuumemmalla kuin tuollainen öljykynttilä, jos näin on, toi ei välttämättä kestä sitä, mutta kokeilemalla sen huomaa. Ja näitähän poltetaan vaan kaukana talosta ja palamattomalla alustalla, eikä jätetä yksin (siltä varalta että innostuit itsekin kokeilemaan). Tää oli siis ihan ensimmäinen kynttiläkokeilu kun noita jämiä kertyy, jos niitä ei raaski pistää roskiin, niinkuin minä =). Jemmasin kaikki kauniin väriset vielä tuohon, pitää keksiä joku hyvä muotti mihin ne valaisin, onko sinulla ehdotuksia?

Merinovillojen siirto kangashyllystä vaatekaappiin

Paapiin kangastuhoushaaste silmissä kaivoin tammikuussa kaikki merinovillapalat kaapista pöydälle ja pohdin mitä tarvitaan. Nämä valmistuivat helmikuun alussa suoraan lämpimän alusvaatteen tarpeeseen pakkasten takia. Ovat vaan jääneet bloggaamatta suoraan käyttöön päätymisen vuoksi. Kaikki kaavat suuresta käsityöstä, kaivan numerot esille jos joku tarvitsee, ulkoa en muista.

Tyttöselle siilimerinosta ruskeilla hihoilla aluspaita. Kaularesorin tein aika korkeaksi, että lämmittäisi. Hihansuuresorit tuota siiliä ihan pakon sanelemana, muita ei riittänyt.

Housut samaan sarjaan. Koko taisi olla 86, toivottavasti mahtuu ensi talvenakin. Näissä on kivasti tuota vaippavaraa, kun kaava oli alunperin vaippahousut.

Poikaselle aluspaita oranssista merinovillasta, helma vielä vaiheessa. Poika sai itse valkata värin, aika ihana tuli. Koko 110, olisi tarkoitus käyttää myös ensi talvi, jos mahtuu...

Taakse ompelin pätkän farbenmixin nauhaa.

Poikasen edelliset merinovillahousut alkoivat olemaan jo lyhyet, näihin jätin reilusti kasvuvaraa. Farbenmixin nauha näyttää pojalle miten päin housut kuuluvat.

Oli tarvetta toiselle merinovillaiselle kypärämyssylle, mutta alkoi kankaat olemaan aika finaalissa, enkä sitä varten lähde tilaamaan. Tuli siis riemunkirjava, minut tuntevat tietävät ettei tämä ole minulle ollenkaan ominaista, mutta yllätin itsenikin tykkäämällä tästä. Alareuna vielä ompelematta, kyllä se jo nyt on viimeistelty.

Ottobren hanskoja onkin vilissyt monessa blogissa. Viimeisistä tilkuista tein minäkin muutamat. Hiukan pidensin kaavaa ja resoria. On kyllä tosi kivat olleet päikkäreillä rukkasten sisällä. Samoin kauppareissuilla niitä on poika pitänyt, kun "ne eivät ole oikeat hanskat". Parit noista on ylimääräisenä jos jollain on tarvetta.

Samat hanskat käännettynä toisinpäin, ompelin ne niin, että voi käyttää kumminpäin vaan.

Poikanen juuri päikkäreiltä heränneenä ja täytyi tietenkin saada kokeilla.

Jos ensi talvena iskee merinovillan tarvetta pitääkin jo oikein ostaa kangasta, se on hyvä se. Merinovillaa jäi enää ihan pikkutilkkuja, aplikointiin tai jotain tilkkujuttua niistä enää saa. Hyvä minä =) Olen sen sortin kangashamsteri että yleensä kaikkea löytyy ihan omastatakaa. Olen päättänyt nyt olemaan ostamatta uusia kankaita ennen kuin vanhat mahtuvat pienempään tilaan... Pitää siis ommella, ommella ja ommella.

Neulottua taasen

Pojalle neuloin liivin. Malli oma, neuloessa suunniteltu ja itse raidoitettu, kokona noin 110. Hui kun pikkuinen on jo iso. Äiti tykkää ja poika tykkäsi, vaikka haluaisikin tukkirekan kuvan tuohon eteen... Lanka oli joku vaippavillahousuihin ostamani, mutta nyppyyntyi niin etten siitä tehnyt kuin yhdet. Samaa olisi jäljellä näissä väreissä ja vielä ainakin vaaleanpunaisena.

Mä oon nyt ollut kovin innostunut tuosta neulomisesta. Sen saa helposti mukaan ja on jotenki helpompi jatkaa kuin ompeluksia, viisikin uutta neulottua silmukkaa on eteenpäin ja siinä ajassa ompelukoneelle ei ole vielä edes ehtinyt.

"Päähän, päähän" sanoo Vilma

Neuloin itselleni pipon (tai oikeastaan kaksi, mutta vain tämä on esittelyn arvoinen). Olen tähän tositosi tyytyväinen, mukava päässä, lämmin, nätti ja tositosi helppo tehdä. Isäntä tilasi jo itselleen samanmoisen.

Silmukoita noin 98, neljäpuolen pyöröt ja novitan puroa, kaarnaa. Alussa 10 kerrosta sileää neuletta, sen jälkeen yksi oikein kerros ja kolme sileää, tämä toistuu kunnes korkeutta riittävästi ja päätin kaksi silmukkaa kerrallaan että sain siistin ja suoran sauman.

Kevät, tule jo

Nämä aurinkoiset päivät eivät ollenkaan vähennä intoa ja kaipuuta... Pitäis jo päästä kasvattelemaan sitä ja tätä ja tota. Siemenkuvastoa on plarailtu ahkerasti, vanhat siemenet tutkittu ja uusien hankintaa suunniteltu. Järkevää olisi kuitenkin malttaa vielä hetki... Onnelsi aina voi fiilistellä ja valmistella.

Kurkistetaapas sisälle.

Nostin laatat kaikki ylös ja tasoitin lattian uudestaan, ja asettelin laatat uudelleen. Laitoin laatat nyt tuohon keskelle, hukkaan ne reunoilla menee kun joku kuitenkin tuppaa sinne sellaisen viidakon ettei reunat edes näy.

Puulatikko pääsi tähän ja sai sisälleen saavit ja ämpärit vedentarvitsijoita odottamaan.

Kannutkin odottaa jo. Noh, kaffelle sinne voi jo mennä kunhan pesee pöydän ja tuolit. Taidankin tehdä sen seuraavaksi. Aurinko lämmittaa jo niin, että siellähän on lämpöistä kaffetella.

Multarumba korkattu

Kevät tuo kaipuun multaan.

Minulle ja kasveille.

Ensimmäiset kaksi pussia tuhottu. Käsittelyyn pääsivät soilikit, kehtolehti ja marmorisoihtuköynnös. Tavallisia soilikkeja oli 5 kappaletta, niistä tuli yhteensä 14 kasvia, lastenhuoneessa asuvat lilat eivät päässeet kuvaan. Näissä väreina muistaakseni pinkkiä ja valkoista, aika näyttää kuka on minkäkin värinen. Kehtolehdestä nappasin kolme poikasta juurtumaan, yläkuvassa oikealla alhaalla.

Amppelisoilikki oli kasvanut hurjaksi, rumaksi roikaleeksi joka tiputti lehtiäänkin raivostuttavan paljon. Sakset käteen ja tuloksena oli 8 sellaista, neljä isoa ja loput keskikokoisia. Yksi alhaalla oikealla.

Tämän marmorisoihtuköynnöksen kohtalona oli joutua "sisustuskasviksi"
hyllyn päälle syksyllä. Eihän se saanut tarpeeksi valoa ja vesikin unohtui useammin kuin kerran. Niin sitkeähenkinen kuitenkin, että tähän asti porskutti, nyt koki lopullisen kohtalonsa alasleikkauksen muodossa ja monistui yhteensä kolmeksi isoksi kasviksi.

Tässä toinen isoista marmorisoihtuköynnöksen aluista ja yksi amppelisoilikeista.

Mä en osaa juurruttaa oikein mitään vesilasissa, maljakot tulee likaisiksi ja ne vedet haisee ja näyttää ikävälle. Mä juurrutan kaiken suoraan multaan. Kasvi poikki, lajista riippuen pikku kuivatus, päivästä viikkoon varjoisassa paikassa. Mitä "pehmeämpi" kasvi on sen nopeampi istutus, lehtikaktukset eivät ota nokkaansa yleensä vielä viikossakaan, mutta kehtolehti pitää laittaa heti, soilikki viimeistään parissa päivässä. Mulla ne odottaa tiskipöydällä. Purkki täyteen multaa, sormella reikä ja kasvin alapää sinne, pieni tiivistys ja mullan pitäminen kosteana, muttei märkänä kunnes osoittaa kasvun merkkejä. Saviruukku tarvitsee tarkemman kastelijan kun se haihduttaa myös reunoistaan, niihin laitan usein muovipussin hupuksi, ei siis kokonaan pussiin. Näitä toimia kun suoritat riittävän monta kertaa, pääset samanlaiseen viherkasviviidakkoon kun mulla, mietit mihin tämänkin lykkäis ja apua jos nää kaikki lähtee kasvaa. Ihmeesti ne häviää syksyyn mennessä, näistä on kätevä napata tuliaiskukka kylään mennessä, lahjoittaa ihastelevalle vieraalle joku ja kyl mä niitä huutikseenkin pistän. Saa hiukan kuluja peittoon ja viherkasviharrastuksen iloa jaettua eteenpäin.

Vuoroaan odottaa pelargoniat, lahtikaktukset, mehilyhdyt ja monet muut ystävät.

Kun kasvi voi asunossa hyvin, voi ihminenkin =)

Rhipsalis kukkii

Pitkästä aikaa tuli aihetta viherkasvipostaukselle. Muutama viikko sitten pimeässä ihmettelin mikä rhipsalista vaivaa, nuppuja!!! Paljon nuppuja. Ensimmäistä kertaa saan näitä ihailla. Ihanat on ja niitä on paljon =)

Ei tuo taida lehtikaktuksiin kuulua, muistaakseni rhipsalikset ovat ihan oma sukunsa, mutta laitoin silti lehtikaktuksiin kun on niin samantyylinen. Tästä näkyy, että paljon on vielä tulossakin.