Kuvat puhuu...

Voiko olla kauniimpaa? Näettekö kesän taivaan? Siellä se on lupaus, kesä tulee...

Tunnustus!!!

Minä olen saanut tunnustuksen!!! Wau, tosi hienoa. Omat räpellykset tuntuu itsestä aina niin arkisille samalla kun suunpielet kuolassa katselen muiden tekeleitä. Ehkäpä siis joku muukin ihastelee täällä minun tekeleitäni? Tämä tunnustus tarkoittaa ainakin minulle sitä.

Iso kiitos ja virtuaalihali villapallolle.

Täällä näet tuon tunnustuksen http://blogit.mtv3.fi/villapallo/ . Kuuluisikohan mun osata laittaa se tänne? Noh, en osaa. Ehkäpä joku ihanainen ihminen minulle kertoisi miten se tehdään jos se tänne pitäisi saada. En taida osata tuota linkkiäkään tehdä toimivaksi, ainakaan kakkublogilinkkini ei taannoin toiminut.

Tuli kyllä tosi hyvään saumaan, sai mielen iloiseksi ja hymyn huulille. Täällä on kovin surumielinen tunnelma. Elmeri kisu on kadonnut. Joku sanoo minulle, että kolme päivää vasta, se tulee takaisin, mutta... Omakin järki sanoo että onhan jonkun kisu ollut viikkotolkulla hukkateillä ja sitten palannut, mutta joku pistää silti ahdistamaan. Elmeri on ollut tähän asti maksimissaan yön yli pihalla, me on joka ilta huudettu ne sisälle ennen nukkumaanmenoa jos molemmat ei vielä ole ollut. Mä oon sunnuntaista asti huutanut, etsinyt, tutkinut eikä mitään, syvä hiljaisuus vastaa. Päivällä touhutessa mä kuulen miten se pyrkii sisälle ja meen avaa ovea tyhjälle, mä kuulen miten se maukuu mut en löydä sitä. Vilperi raukka ei ymmärrä missä kaveri on, se istuksii sylissä ja on niin täynnä energiaa kun ei kaveri ole leikkimässä sen kanssa.  Toivotaan, että voin tänne jonain päivänä kirjoittaa, että hätäilin ja se on palannut, mutta...

Näin sen pitäisi olla, Elmeri, missä sä olet?

Synttärilahjuksia

Niinkuin jo mainitsin, meillä maaliskuu on synttäreiden aikaa. Pörpiäisellä 15 päivä, isillä 20 päivä ja serkkukaksosilla 22 päivä. Serkkujen lahjat ompelin ja sain valmiiksi juuri ennen kuin täytyi lähteä. Tyttöselle käännettävä essuhame. Tänään pilkkuja, huomenna mansikoita. Ohje on suuresta käsityölehdestä 2/09.

Essun kaveriksi tyttömäinen huivi, myös kaksipuoleinen.

Ei, en antanut pojalle fleecehuopaa =). Näitä ostin vapaa valinnasta kaksi ja niistä syntyi nämä:

Huppari, toi hiippahuppu on hauska.

Ja housut. Fleecepuvun ohje suuri käsitylehti 3/09.

Lisäksi vielä myssy. Sama malli kuin pörpiäiselle taannoin tekemäni, eli valmispiposta kaava ja omat muokkaukset kehiin. Kai toi siis on oma kaava? Koitin tota itelle ja se olikin kiva päässä ja varmasti lämmin, korvien päällä fleece on kaksinkerroin niin ei palele.

Juhlia, juhlia

Onkin taas aikaa päässyt vierähtämään. Meillä on vietetty synttäreitä. Pörpiäisellä ja isillä on synttärit viiden päivän välein. Tämän kakun tein isille perjantaiksi. Isi on suuri salmiakki-lakritsifani ja sain hänet yllätettyä makoisasti tällä kakulla. Pohjana ihan tavallinen sokerikakkupohja, kostutin maidolla ja välissä salmiakkimousse. Pinnalla on salmiakki-lakritsikuorrute. Ohjeet: http://rouva-v.vuodatus.net/blog/1619541 .

Mulla ei valitettavasti ollut sopivan mallista lautasta tolle sydänkakkupohjalle. Keräämämme sorja- sarjan iso pyöreä lautanen sai kelvata, vaikkei yhtään sovi tyyliin. Hauskat "Happy Birthday" kynttilät olivat jo viikko sitten pörpiäisen kakussa, pihinä ihmisenä kierrätin ne tähän kun vielä sain ne sytytettyä. Pikakoristeluna vähän serpentiiniä pöytään ja isi oli ainakin tyytyväinen.

Stephanotis floribunda- tuoksuköynnös

Tuoksuköynnös on ihana tummalehtinen ja valkokukkainen köynnös. Sen lehdet ovat paksut, mikä kertoo hyvästä kuivuuden kestosta. Jos sen haluaa kukkivan se on parempi pitää tasakosteana, silloin se jaksaa kasvaa nopeasti ja kehittää kukkanuppuja. Kuivuus myös tiputtaa jo kehittyvät kukkanuput. Kukat ovat ihanat valkoiset, kiiltävät, kuin posliinia. Ja tuoksuvat, oih ihana syreenien tuoksu valtaa koko huoneen, jossa se kukkii. Kukan kuva viime kesältä.

Juuri uudelleen istutettu tuoksuköynnökseni poseeraa uudessa kehikossaan. Se oli tähän saakka semmoisessa purkin reunasta reunaan laitettavassa kaarenmallisessa kehikosa, mutta koin sen hankalaksi, kun noi lehdet on niin isot ja niitä on tiheässä. Mä en enää saanut sitä mahtumaan kehikkoonsa ja se alkoi kaatuilee. Pelkäsin, että se menee poikki tai sitten on mullat kaikki pisin lattioita. Purin sen siis pois rinkulasta ja laitoin tuollaiseen puukehikkoon johon saa tarvittaessa kiinni vaikka rautalangalla. Tuoskuköynnös myös muutti pikkuhuoneesta keittiön ikkunalle. Nyt odottelen uutta kasvua ja kukkia, kiitos.

Multaa

Ensimmäiseksi tämä ihanainen hortensiani.

Sitten varsinainen asia =). Multabileet jatkui viikonloppuna. Se oli sitten sarjasaan kolmas pussi. Alhaalla vasemmalla ei ole tästä multapussista, pikkuinen phalaenopsis orkideavauva. Se kasvoi yhden orkideani kukkavanaan, mutta emo kuukahti, piti siis pelastaa vauveli. Siitä seuraavana ylempänä on joku posliinikukka, jonka olen melkein saanut tapettua useaan otteeseen, mutta vielä en ole onnistunut. Vieressään aarre, joka ei myöskään viihdy hoidossani. Cerobegia denticulata, punakukkainen laskuvarjolyhty joka kasvaa joka vuosi kymmenen senttiä pituutta, tiputtaa siitä kaikki lehdet ja mököttää seuraavaan vuoteen... Ei ole kukkinut, ei. Näiden pitäisi olla tosi helppoja, mutta tätä en ole saanut viihtymään, mutta en myöskään luovuta niin kauan kuin siinä on hiukankaan vihreää jäljellä. Seuraavana on jättilehtikaktus, viime keväänä juurruttamani poikanen, kasvanut yhden lehden, toivottavasti tänä vuonna tulee lisää. Takaisin eturiviin, kaksi kaktusta, vasen tuntematon, oikea vaaleanpunakukkainen "vanhapoika". Valkotupsukki pääsi vanhanpojan viereen. Valkotupsukki on tosi hidaskavuinen, se on tainnu joka vuosi tehdä pari lehteä ja samanverran tiputtanut, mutta toi koko ei paljoa oo kasvanut vaikka kolme vuotta on minulla jo ollut. Seuraavana Aeonium tortuosun, jonka pentuja olen esitellyt jo aiemmin. oikeassa reunassa valkokirjava ja lime kultaköynnös. Ihan takana oikealla oleva kasa on tuoksuköynnös jonka purin pois liian pienestä kaaresta. Keltareuna- anopinkieliä tuli neljä kappaletta kun jaoin vanhan. Väliin jää vaaleanpunakukkainen lehtikaktus. Vasemmalla puolella täällä jo aikaisemmin kukkivana esitelty purppuraraatokukka ja pari punalehtistä käenkaalia, lajiketta en nyt muista mutta on se jossain ylhäällä. Takana vasemmalla tuoksulehtikaktus edessään tuntematon karvainen mehikasvi.

Kirjapussukka

Pörpiäisen on pakko saada lukea ainakin ruokailun loppuaika, kun ei ole enää kiljuva nälkä. Itse tämän sille olen opettanut, kun on mielestäni kivempi, kun ei tarvitse tapella syömisestä, joo olen mukavuudenhaluinen. Lelua en anna ottaa, mutta kirjan saa halutessaan, noh, ne kirjat on aina jossain väärässä paikassa silloin kun syödään. Vaan ei enää! Tein syöttötuolin taakse tuollaisen "pussukan", johon mahtuu pari kirjaa. Siitä on helppo napata kirja pöydälle tarvittaessa.

Keittiössämme on valkoista, limeä ja beigeä, sävytin pussukan sinne sopivaksi. Aplikoin taskuun pick-upin isin (vai mun, ehkä meidän =)) auton innoittamana. Syöttötuoli muuten on minlle aikoinaan ostettu. Isäni hioi sen ja maalasi valkoiseksi toiveestani ennen kuin Pörpiäinen sai sen. Harmittaa vaan hiukan, kun isä liimasi sen semmoisella liimalla, jota ei saa pois, eli jos sen olisi vielä joskus halunnut purkaa ja koota uudestaa, niin se on nyt mahdotonta... Noh, pitää pitää kuin kukkaa kämmenellä, niin ei tarvitse korjata enää.

Postiin kolahti herkkuja

Perjantaina postista kotiutui edellisviikolla napsuttelemani paketti vaippulikankaita. Edellisiäkään kaikki ei ole vielä ommeltu =). Odotettu apinapul on vielä ihanampaa kuin kuvissa. Samaa löytyi poistokorista pieni pätkä. Sieltä myös keltainen nakkikoira, autot ja sitruunankeltainen pul.

Ilo- joustofrotee piristää synkimmänkin päivän.

Poistosta imuihin sininen flanelli, kaksi palaa valkaisematonta harsoa ja valkoinen mikrokuitufrotee. Flanelli saattaa mennä muuallekkin, mutta... Katsotaan.

Koko viikonlopun on koneet hurisseet ja kohta saan päivitettyä ne tänne. Apinoistakin pienempi pala tuli jo muokattua uuteen uskoon.

Kevään haju

Arvatkaapas, mitä täällä on touhuiltu... Joku päivä viime viikolla haistoin kevään, ihan selvästi. Ootteko tekin huomanneet? Mä huomasin ja ostin multapussin ruokaostoksilla käydessäni. Tää tulee joka kevät, hullu vimma vaihtaa kukkien mullat, viedä ne suihkuun ja luonnollisesti samalla jakaa niitä tai ottaa pistokkaita. Samalla tulee tietty pyyhittyä pölyä vähän sieltä sun täältä ja sisustettuakin vähän uudestaan. Nyt niitä sitte olis, kukkia meinaan... "Mihin noi kaikki laitat?" kysyi taas mieskin, mutta mä oon onneksi aika hyvä "kadottamaan" niitä niin ettei ne häiritse ketään. Pitkin vuotta sitten annan niitä lahjaksi, vaihdan tai onnistun muuten hävittämään niitä. Ja seuraava kevät sama juttu =).

Tässä ekan vimman (ja multapussin) saalis. Ylärivissä pari limen väristä kultaköynnöstä. Ei, ne ei oo palanu, niiden kuuluu olla tuon värisiä. Siitä alaspäin neljä soilikin tainta ei niin rivissä. Siinä on kauniit siniset pienet kukat ja niitä on paljon, vähän kuin amppelisoilikissa. Noi, joissa on papereita pystyssä on kauppareissulla ostamani käenkaalin mukulat. Olis tietty voinut tarkan lajinkin laittaa ylös, noh vakoilen seuraavalla kauppareissulla. Vasemmalla on viisi purkkia jotain karvalehtistä mehikasvia. Joku väitti sitä joskus itulehdeksi, mutta siihen ei tule pentuja lehtien kärkiin (ainakaan minun hoidossani) niin epäilen tuota. Jos sille nimen tiedät, niin kerrohan minullekin, kiitos. Alareunassa oikealla pikkupurkeissaan Ruissalon kasvitieteelisestä ostetun Aeomiun tortuosumin pentuja. Kuuluu samaan sukuun kuin marokonmehipuu, kasvutapa ja lehdet ovat täysin vastaavat, minimallisia vain.

Seuraavan vimman uhriksi joutui, neljä- viisi erilaista pelargoniaa. Ne on noi "tapit" purkeissaan, paitsi ihan keskellä vihreässä muovipurkissa oleva on enkelinpasuunan tappi. Pelargoniat ja pasuuna oli talvihoidossa autotallissamme viimevuotisen hyvän menestyksen innoittamana. Nyt ei näy menestystä, en tiedä miksi, tai mitä on tapahtunut, mutta kaikki lehdet oli kuolleet ja kasvien elo muutenkin vähän niin ja näin. Katsotaan tuleeko niistä mitään enää, toivottavasti edes jotain. Siellä oli joukossa ainakin suuresti rakastamani aito tuoksupelargoni, ruissalon kasvitieteellisestä hankittu. Punakirjavalehtinen ja valkokirjavalehtinen lajike ja vaaleanpunainen ruusunnuppupelargoni. Oikealla ylempänä on soilikkeja, vaalenpunainen isokukkainen tällä kertaa. Keskellä korkeampana piikkikruunu valkoisen kukkansa kera. Siitä vähän vasemmalle on valkokukkainen lehtikaktus. Pääsiäskaktus, uskoisin, on ainakin kahtena vuonna kukkinut tässä keväällä. Nyt jää varmaan kukinta väliin, kun menin sorkkimaan, mutta raukalla ei ollut purkissaan enää mullan multaa. Se on kyllä ollut uskomaton kukkija, ensimmäisenä vuonna, kun siinä oli vain kaksi lehdykkää, se kukki kahdella kukalla. Ja viime vuonna kukkia tuli kolme, eikä kasvi nytkään vielä kovin suuri ole. Noiden kukat ei kuitenkaan ole kovin pieniä, pitänee kaivella koneelta, josko löytyisi kuvia sen kukista. Loput onkin paavalinkukkia, eli tutummin stpaulioita. Oikeassa reunassa vaalenpunainen, vähän kerrottukukkainen. Keskellä valkoisia ja vasemmassa reunassa hauskaa variaatiota, kolme ylimmäistä terälehteä on valkoisia ja kaksi alempaa hempeän vaaleanpunaisia. Ne on vähän heikkohappisen näköisiä, koska meillä on tänä talvena pikkuhuone ja olohuone päässeet tosi kylmiksi. Niissä ei ole pattereita, eikä varaavaa takkaa. Takka on, mutta pitääkseen paikat lämpimänä, siinä pitää olla tuli kokoajan päällä. Emme ole sitä siis lämmittäneet muulloin kuin vieraita odotellessa, kun loput kaksi huonetta riittää omalle perheelle elämiseen. Nyt vasta tajusin, kuinka kylmä siellä on täytynyt olla kun noi kukat toin tähän lämpöiselle puolelle. Alle kymmenen asteen uskoisin lämpötilan käyneen, ihme, että ovat vielä hengissä. Viikonlopuna sieltä joutui tunkiolle pahvilaatikollinen niitä, jotka eivä olleet selvinneet. Mm. Phalaenopsis orkideoita ei montaa jäänyt ja muitakin meni. Mutta mahtuu taas uusia.

Jos näissä, tai muissa viherkasvikuvissani näkyy jotain, jota olet kauan löytämättä hakenut, tai muuten kiinnostut jostain, otathan rohkeasti yhteyttä. Voin vaihtaa, jos sinulla on jotain kiinnostavaa, tai pientä korvausta vastaan lähetän pistokkaita haluamastasi kasvista, jos se on mahdollista.

Kotikuvia

Tämän kankaan ostin pikkuhuoneen sohvaa varten. Mainitsin siitä jossain postatuksessa vähän aikaa sitten, se on isännän "löytö", johon silmäni on jo tottunut, mutta haluan verhoilla sen uudestaan uudella kankaalla, nyt se löytyi. Nyt pitää vain odotella kesää, että sen voi raahata ulos ja purkaa ja toivottavasti kasata uudestaan. Laitoin kankaan jo siihen istuinosan päälle kun se oli niin sopiva siihen. Kaunis on ja olen todella tyytyväinen, että löysin sen.

Tässä löytöpostatuksen pikkuarkku paikoillaan. Pikkuhuoneen nurkkaan päätyi, sai sisälleen askartelutilpehööriä ja päälleen pinon tyynyjä ja parit nallet. Tyynyt esittelinkin jokin aika sitten, kangas on "samaa sarjaa" pikkuhuoneen tapetin kanssa. Kori on edesmenneen Mummoni jäämistöstä, se oli roskiin menossa ja pelastin sen. Olin siis jo 15 vuotta sitten roskien pelastaja.

Tämän nallen sain syntymäpäivälahjaksi joulun tienoilla. Sen nimi on Basia ja se asuu nyt uuden arkun päällä kaverinsa kanssa.

Kaverin nimi on Baby teddy, sen ostin ihan itse vähän aikaa sitten ettei edellisen tarvitse olla yksin.

Tässä vielä kuva pikkuhuoneen ja olohuoneen välimaastosta. Kuva on otettu olohuoneen puolelta pikkuhuoneen suuntaan. Keskeneräistä on, niinkuin näkyy. Tuosta purettiin hassu pikkupätkä seinää, joka vei tilaa molemmilta puolilta turhaan, nyt siinä on iso oviaukko. Tuolla paneelilla päälystämme tuon kantavan rakenteen joka seinässä näkyy. Pikkuhuone on remontoitu pari vuotta sitten, olohuone on vuorossa kesällä. Tämmöisessä talossa sana "remontti" tarkoittaa muutakin kuin tapetoimista, sitä ei kaikki ymmärrä. Pikkuhuoneesta revittiin kaikki pois hirteen asti ja levytettiin uudestaan vanhanaikaisella "huokolevyllä", alaosa paneloitiin ja maalattiin, yläosa tapetoitiin. Ikkuna vaihdettiin vanhaan samanlaiseen ikkunaan. Ikkunat ei tässä talossa ole alkuperäiset, vaan ne on vaihdettu 1970 luvulla. Niitä emme muuttaneet, vaan tyydyimme "värään ilmeeseen". Lattiasta revittiin pois muovimatot ja ylimääräinen raakalautalattia. Sen alta löytyi alkuperäinen lautalattia, joka irroitettiin varovasti. Lattian tukipalkit vahvistettiin ja aikojen saatossa kadonneet eristykset uusittiin. Lisäksi huoneessa olevan akvaarion alle tehtiin uudet lisävahvistukset. Vanhat lankut laitettiin takaisin ja maalattiin. Myös sähköt on uusittu, mutta vanhat katkaisijat korjattiin ja laitettiin takaisin. Tämä kaikki on käyty tai käydään läpi joka huoneessa. Kuvassa näkyvä ovi vie keittiöön.

Ompeluksia välillä

Nyt mä oon saanut tehdä vaaleanpunaisia unelmia =). Pörpiäisen pikkuserkku täytti yhden kokonaisen vuoden ja halusin hänelle ommella hameen syntymäpäivälahjaksi. Mä oon kauhean huono keskittymään yhteen juttuun kerrallaan, niinpä leikkasin kaikki palat molemmista kankaista ja teinkin kaksi. Aloitin työskentelyn suurenkäsityölehden 1/2008 ohjeella, mutta mä oon myös huono tekemään ohjeen mukaan =). Eli kaavat tein sen mukaan, mutta suurensin pari kokoa, kun siinä oli vain 80 senttiseen asti. Sitten tein ylimääräisen röyhelön helmaan ja muokkasin alkuperäistä helmaa. Omasta päästä tein myös halkion takakappaleeseen helpottamaan pukemista. Pörpiäisellä on ainakin niin iso pää, ettei mahdu mikään vaate, jos ei saa kaula- aukkoa suurennettua. En muuten edes tainnu tutkia oliko alkuperäisessä ohjeessa minkälainen ratkaisu tossa kaula- aukossa. Jokohan toi siis alkaisi olemaan oma malli? Kankaat kävin ostamassa jättirätistä, reunanauhat ja perhosnapit on paikallisesta kangaskaupasta. Kuvasin hameet pikkuhuoneen seinällä, sinne oli jäänyt joku naula johon ne sai sopivasti roikkumaan. Olen vieläkin kauhean ihastunut tuohon tapettiin. Hyvä, koska sitä pohdittiin pitkään, että onko se hyvä vai ei. Alunperin tuohon huoneeseen piti tulla jotain punertavaa tapettia, mutta jotenkin toi iski. Oli kalliimpaakin kun oli budjetoitu, mutta sen yli eikä ympäri ei enää päästy. Mutta oli varmasti hyvä valinta kun vieläkin olemme tyytyväisiä. Ei sitä nyt vielä ole katteltu kuin pari vuotta, mutta meillä on sen jälkeenkin tehtyjä juttuja joihin jo mietin jotain muuta. Kamera muuttaa hassusti tuota väriä, neljännessä kuvassa on oikea sävy. Ja saahan sitä laitettua punertavat tyynyt tai verhot niin halutessaan.

Tämä yksilö päätyi pakettiin.

Tämä jäi meille. Katsotaan meneekö se joskus jollekin lahjaksi vai jääkö nurkkiin kierimään. Jollekkin nallelle sen voisi vaikka pukea, on minusta aika suloinen. Tähän aplikoin perhosen etukappaleeseen toisesta kankaasta. Toiseen en voinut tuota tehdä, kun toi perhoskangas oli sen verran joustavampaa ettei sitä saanut siihen kauniisti, koitin kyllä.

Tämän auringon ompelin rakkaalle ystävälle arjen piristykseksi.